Vastapäisen talon piha on siistiytynyt, pähkinäpuu leikattu niin, että koko alimman kerroksen parveke on näkyvissä. Parvekkeen alus on peitetty erilaisilla ja erivärisillä levyillä, ovella, sermillä, mitä on löytynyt.
Kaiteelle on nostettu ruskeaan muoviruukkuun kasvamaan paprika ja oikean puoleiselle seinämälle on noussut pyykkiteline, jossa kahdessa tasossa ja korkeudessa riippuvat eriväriset vaatteet kuivumassa.
Limenvihreä muovituoli, valkoisen kanssa, istuinosat eri suuntiin muodostavat sisustuksen pyykkien kanssa.
Tuttu keltainen korkealaitainen kuorma-auto on pysäköitynä kadulle aitamme vierustalle ja hörähtää kuuluvasti liikkeelle. Maltan luumun kukinnot alkavat jo ruskistua ja niiden ympärillä surraavat ahkerat mehiläiset.
Isokoiset kirkkaan keltaiset verikreipit, jotka ovat juuri kypsyneet herkullisen makeiksi taivuttavat puun oksia alaspäin.
Aurinko paistaa nyt eri suunnasta jo aamun heräämisen aikoina ja matalammalta, kesällä asennettu aurinkovarjo ei anna suojaa. Aamiaiselle riittää lyhythihainen paita, aurinko kuumottaa selkää. Ovet ja ikkunaverhot on avattava ja päästettävä auringon lämpö sisälle. Kolmen maissa kaakkoisparvekkeellemme ei paista enää aurinko, on puettava villaista päälle.
Ilma on kuulas, on hiljaista, lintujen viserrys ja ihmisten arjen äänet erottaa nyt tarkemmin. Tuntuu kuin kotimoskeija olisi siirtynyt lähemmäs, sen rukouskutsun ääni ei sekaannu nyt mihinkään vaan kuuluu selkeänä.
Alanya on siirtynyt talviaikaan. Kesän kuuma syke on takana. Turistiravintolat ja kaupat ovat sulkeutuneet. Rannalla on muutamia aurinkotuoleja, joihin hetkeksi saattaa turisti käydä lepäilemään.
Simitkauppias kuitenkin seisoo myyntikojunsa vierellä kuin kesälläkin, nyt lämpimiin pukeutuneena kun aamuisin haen kaksi simittiä.
Takakatumme elää vilkkaasti, kaikki kaupat ovat auki.
Lapset juoksentelevat kisaillen kouluun, kotiäidit ripustelevat pyykkejään parvekkeille ja kun ilta tummuu tuoksuu kaminoissa poltettava puu.
Eila
