Mustafa astuu linja-autoon ja antaa katseensa viipyä kotikylänsä vaalean ruskeissa savisissa ja pienissä rakennuksissa, joiden pihapiirin suojiin on rakennettu myös kotieläinten katokset. Talvi on täällä öiltään kylmä lumen tullessa maahan. Vielä viimeisenä hän erottaa kaksi kerrostaloa, jotka on rakennettu kylän reunalle.
Mustafan matka alkaa Antalyan kautta Alanyaan repussaan palanen juustoa ja äidin, kylän naisten yhdessä nuotiolla paistamaa leipää sekä kankaaseen kääritty pinaattipiirakka.
Mustafan 17- vuotis syntymäpäivä lähestyy hänen aloittaessaan työt pienen hotellin uima-allas baarin tarjoilijan apupoikana. Palkka on pieni mutta ruoka ja asunto yhteismajoituksessa kerros-sängyn ylisillä kuuluu sopimukseen. Mustafalla on vain kuuden vuoden koulu takanaan, eikä minkään vieraan kielen taitoa.
Toukokuussa pohjoismaalaiset lomailijat käyvät jo aamuisin varaamassa pyyhkeillään uima-altaan auringon-ottotuolit. Ennen puoltapäivää soi diskomusiikki ja aurinkosuojalla voidellut ihmiset kääntelevät kylkeään nautiskellen baarin tarjoiluista.
Nuoria, vaaleita, kauniita tyttöjä ja vanhempia, kauniita pyöreämuotoisia naisia pyllyt ja rinnat vain rihmojen peitossa, miehiä ja lapsia.
Mustafan työpäivät alkavat jo anivarhain. Alue on puhdistettava pesemällä aurinkotuolit ja pöydät, jynssättävä pihalaatat ja tyhjennettävä tuhkakupit. Eilinen ilta on venynyt yöhön.
Kesän jälkeen hän on oppinut tärkeimmät sanat pohjoismaisilla kielillä " Mitä kuuluu? Kukkuluuruu. Rakastan sinua. Ole hyvä." Hän on nähnyt monia sinisiä silmiä, ihastunut ja ihmetellyt yhtä monta kertaa.
Lokakuun lopussa kaikki hiljenee vaikka aurinko paistaa kuumasti. Aurinkotuolit kasataan yhteenpaikkaan, tuhkakupit tyhjennetään viimeisen kerran. Mustafa palaa kotikylään seuraten linja-auton ikkunasta sinisenä helmeilevää merta ja tien toisen puolen banaaniviljelmiä.
Hotellinjohtaja tai baarin omistaja Alanyassa tietää mikä aarre on saada työntekijäksi Mustafan kaltainen innokas nuori työhön suoraan kotikylästä ensimmäisenä vuotena, kun hän ottaa toiselle turistikaudelle Mustafan.
Mustafa on nyt jo toisen kauden konkari, oppinut työkavereiltaan ja nähnyt paljon ja saa tarjoilijan paikan. Aurinkoa, musiikkia, aurinkovoiteen tuoksua, "sinisilmiä", joita voidella ja katsoa silmiin, koskettaa. Kaikkea sitä mitä ei ole soveliasta tehdä, kaikkea sitä mikä ei kuulu kotikylään, eikä turkkilaiseen kulttuuriin.
Suomesta tulee tuttu perhe, ilahtuvat nähdessään Mustafan. Äiti ja tytär saavat erikoishalauksen isän jälkeen.
Iltapäivällä baaritiskiskillä äiti otta vastaan niskahierontaa oluen kera.
Mustafa halaa ja näyttää, että kaikki hotellista baaritiskille tulevat halaavat Mustafan, vaikka ystäväni Ilkka mutisee: " Helvetti, enhän minä Suomessakaan halaa tarjoilijoita."
Mustafan kesä jatkuu, pitkiä aurinkoisia päiviä, pitkiä kuumia öitä. Viikon ja kahden jälkeen tulee aina uusi ryhmä auringon palvojia ja sen jälkeen uusia.
Jokin sekoaa Mustafan päässä kun tulee tyttö, joka ei haluakaan seksiä. Hän yrittää väkivalloin raiskata tytön. Tyttö ei tee poliisille ilmoitusta vaan päättää, että Alanya ei ole hänen lomapaikkansa.
Monilla pojilla ei ole turistikauden jälkeen muuta mahdollisuutta kuin palata talveksi kotikylään tai lähteä "kolmen kuukauden pojiksi" vaikkapa tytön luokse Suomeen.
Mustafa päättää toisin. Hän menee naimisiin "sinisilmän" kanssa ennen talven tuloa, vaikka ystäväni Raija, joka on häissä konkari kielitaitoisena todistajana, antaa avioliitolle kahden vuoden takuun.
Eila
