Arjen elämää

Portista käännyn oikealle, pienelle kadun pätkälle, jota reunustaa Oleander pensaat. Ehdin huomata kadun roskat ja karkuun juoksevan kirjavan kissan kääntyessäni jo vasemmalle. Pieni kadunreunaan rakennettu "Alanyan kaupungin kansan leipäkauppa" ( Halk Ekmek Satis Bufesi ) myy vaaleaa vehnäleipää ( 0,20€/kpl ), jota joka aamu haemme aamiaispöytään.
Heti sen takana on lihakauppa, josta saan tuoretta lammasta ja naudanlihaa sellaisina paloina kuin haluan sekä pulskia kokonaisia broilereita, rintaleikkeitä, siipipaloja, sisäelimiä.

Samalla puolella katua on EL-SAN ( käsi-työ ) tekstiilikauppa, joka on juuri muuttanut uusiin tiloihin vastapuolelta katua. Liikkeen huomaa helposti isosta kyltistä ja kadulle tuoduista verhomalleista. Elsaksi kutsumamme nainen on iäkkäänpuoleinen ompelija, joka ompelee ikkunaverhomme. Liikkeen palveluun kuuluu kotona verhojen mittaus ja asennus. Samalla kun nuori mies tulee tikkaiden ja porakoneen kanssa kotiin hän asentaa myös tarvittavat verhotangot.

Kävelen leipäkaupan kohdalta oikealle ja ihastelen Hortensijoita, jotka kukkivat  valkoisina, sinisinä ja tumman punaisina. Laiha mies tulee kukkakaupasta ulos. Ostaisin kukan, mutta olen niin vähän aikaa paikalla. Mies lupaa, että hän  hoitaa kukkaani  poissaollessani. Ostan kukan sopimuksella, että vien sen lähtiessäni hänelle ja haen kotiin kun tulen seuraavalla kerralla. Tumman punainen Hortensiani on nyt kukkakaupassa hoidossa. 

Astun  Sirin kirjakauppaan ( Sirin kirtasiye ), jonka ikkunoita peittävät eriväriset pallot ja ylempänä roikkuvat reput. Tilaa asiakkaille pienen tiskin edessä on vähän sillä kaiken täyttävät erilaiset tavarat pöydällä, hyllyillä ja lattialla. Seison hetken vain katsellen erottaakseni tavaroita ja tiskin takana seisovan jo harmaantuneen pienehkön miehen, joka toivottaa tervetulleeksi kauppaan. Kaikki tarvitsemani löytyvät, sakset ja kumilenkkejä.

Caglayan, pienessä ruokakaupassa kadun kulmassa käyn päivittäin. Poimin lattialle pinotuista kennoista tuoreita maalaismunia, koreista tummanpuhuvia munakoisoja, punaisia paprikoita, mietoja vihreitä Turkinpippureita. Kaapista etsin pienen purkin marinoituja mustia oliiveja, joita en ole muualta löytänyt.Ostan vielä kilon herkullisen näköisiä isoja mansikoita, kevään ensimmäisiä, joihin kotona ripautan sokeria ja pirskautan vielä päälle Cointreau likööriä. Tästä kaupasta löydän myös mieleistäni valkoviiniä, jota ei ole helppo löytää.
Kassalla kauppias hinnoitellessaan pakkaa samalla ostokseni pieniin mustiin muovikasseihin ja työntää lopuksi kassit kahden isomman sisälle.
Tällä kadulla on kaikkea tavallista mitä tarvitsen, edullista, tuoretta, palvelua, ystävällisyyttä. Kukaan ei kysy mistä olen kotoisin, kukaan ei tyrkytä. Olen hyvin onnellinen kuljeskellessani täällä. 

  
 Eila   

Citykodin parvekkeelta

Maltan luumupuut, joissa luumut alkavat jo kellertää ja valkoisenaan kukkiva appelsiinipuu yltävät juuri toisen kerroksen parvekkeellemme, jossa istun. Taivas on harmaa ja keväinen sade juuri loppunut. Kello on 16:35, lähimmästä moskeijasta kaikuu rukouskutsu ja kuin stereona taustalta kuuluu hiljempänä sama. Nyt kun vastapäisen kerrostalon edessä olevat viikunapuut eivät ole vielä saaneet lehtiään niin turkkilais perheiden väriltään haalistunut ja kuin kissan raapima talo näkyy hyvin. Parvekkeen täyttävät tavarat näyttävät siltä kuin ne olisivat olleet siellä jo vuosia; muovisaaveja, vanhoja huonekaluja, kuivahtaneita kukkia muovisissa maalipurkeissa ja isoissa metallisissa öljykanistereissa, Singeri, ongenvapa ja unohtuneita naruja, joissa ei koskaan riiputeta mitään. Vain vasemman puoleisen alakerran parvekkeen eteen on vedetty keltavalkoinen markiisikankainen verho.

Tielle aitamme viereen on rakennettu 30 metriä pitkä, yhden ajokaistan levyinen teltta. Valkoisissa muovituoleissa istuu miehiä juoden teetä. Teekeittimet höyryävät talon reunustalla. Nuoret miehet täyttävät teelaseja. Surullinen miesten laulu kuuluu pitkin päivää. Teltassa miehet surevat ja muistelevat vainajaa. Naiset istuvat sisällä. On hautajaiset. Sukulaisia, ystäviä sekä virallisia vieraita saapuu hiljalleen autoilla ja kävellen. Tilaisuus kestää viikon.

Huhtikuinen sää on vaihteleva. Kleopatrarannan auringonottotuolit joihin on valmiiksi laitettu kirkkaan siniset tyynyt odottavat lomailijoita. Hotellit tekevät viimeisiä korjauksia ja asettelevat uima-altaiden äärelle aurinkotuolejaan.

On puiden kukinnan aika. Rantapuistikossa kukkivat keltaisenaan Mimosat taustanaan siellä täällä vaaleansinisinä alas ryöppyävät Akaasioiden kukinnot.

Heti rantatielle astuessa tulvahtaa valkoisenaan kukkivien sitruspuiden makea tuoksu ja korkealla tuulessa kahisevat palmujen lehvistöt.

Eila