maanantai 16. joulukuuta 2013

Citykodin joulukuiselta parvekkeelta



On istuttava tovi ja pidempäänkin ennen kuin havaitsee pieniä, tärkeitä asioita.
Vastapäisen talon piha on siistiytynyt, pähkinäpuu leikattu niin, että koko alimman kerroksen parveke on näkyvissä. Parvekkeen alus on peitetty erilaisilla ja erivärisillä levyillä, ovella, sermillä, mitä on löytynyt.
Kaiteelle on nostettu ruskeaan muoviruukkuun kasvamaan paprika ja oikean puoleiselle seinämälle on noussut pyykkiteline, jossa kahdessa tasossa ja korkeudessa riippuvat eriväriset vaatteet kuivumassa.
Limenvihreä muovituoli, valkoisen kanssa, istuinosat eri suuntiin muodostavat sisustuksen pyykkien kanssa. 

Tuttu keltainen korkealaitainen kuorma-auto on pysäköitynä kadulle aitamme vierustalle ja hörähtää kuuluvasti liikkeelle. Maltan luumun kukinnot alkavat jo ruskistua ja niiden ympärillä surraavat ahkerat mehiläiset.
Isokoiset kirkkaan keltaiset verikreipit, jotka ovat juuri kypsyneet herkullisen makeiksi taivuttavat puun oksia alaspäin.

Aurinko paistaa nyt eri suunnasta jo aamun heräämisen aikoina ja matalammalta, kesällä asennettu aurinkovarjo ei anna suojaa. Aamiaiselle riittää lyhythihainen paita, aurinko kuumottaa selkää. Ovet ja ikkunaverhot on avattava ja päästettävä auringon lämpö sisälle. Kolmen maissa kaakkoisparvekkeellemme ei paista enää aurinko, on puettava villaista päälle.

Ilma on kuulas, on hiljaista, lintujen viserrys ja ihmisten arjen äänet erottaa nyt tarkemmin. Tuntuu kuin kotimoskeija olisi siirtynyt lähemmäs, sen rukouskutsun ääni ei sekaannu nyt mihinkään vaan kuuluu selkeänä.

Alanya on siirtynyt talviaikaan. Kesän kuuma syke on takana. Turistiravintolat ja kaupat ovat sulkeutuneet. Rannalla on muutamia aurinkotuoleja, joihin hetkeksi saattaa turisti käydä lepäilemään.
Simitkauppias kuitenkin seisoo myyntikojunsa vierellä kuin kesälläkin, nyt lämpimiin pukeutuneena kun aamuisin haen kaksi simittiä.

Takakatumme elää vilkkaasti, kaikki kaupat ovat auki. 
Lapset juoksentelevat kisaillen kouluun, kotiäidit ripustelevat pyykkejään parvekkeille ja kun ilta tummuu tuoksuu kaminoissa poltettava puu.


Eila



perjantai 8. marraskuuta 2013

HAMSI AIKA

ANJOVIS VAIKO SARDELLI ELI HAMSI?

SUOMESSA ANJOVIS tarkoittaa ns. maustekalaa eli mausteliemeen säilöttyjä kilohaileja. 
Maustekala on Suomeen tullut Saksasta, jossa sitä alettiin tehdä sillistä, kilohailista ja muista pikkukaloista suolan, mausteiden ja käymisen avulla ja kutsumalla sitä yleisnimellä Anchosen.
Kilohailien valmistukseen olemme saaneet vivahteita 1800-luvun puolivälissä Norjasta Ruotsin kautta.

ETELÄ-EUROOPPALAINEN  SARDELLI on pikkukala ( Engraulis encrasicolus ), jota esiintyy suurina parvina mm. Atlantissa, Välimerellä ja Mustalla merellä. Tätä kalaa löytyy Suomesta purkitettuna nimellä Sardelli. Saksassa käytetään nimeä Sardelle tai echter Anchovis eli aito anjovis.
Etelä-Eurooppalaisen kalan tullessa Suomen kauppoihin purkitettuna aloimme käyttää nimeä Sardelli eli 'aito anjovis'.

Kaikissa Välimeren maissa syödään Sardellia tuoreena ja usein friteerattuna. Suosituin Sardelli on tuoreena Turkissa, jossa sen nimi on HAMSI. Hamsi tulee Mustalta mereltä ja sen paras aika on alkanut juuri. Alanyan kauppahallista ( Halk Çarşı ) saa tätä tuoretta herkkukalaa puhdistettuna. Hamsia kannattaa kokeilla monella tavalla niin kuin Suomessa silakkaa, paistamalla, savustettuna, uunissa haudutettuna. Turkkilaiseen tapaan Hamsin kanssa pöytään tarvitaan vain runsaasti raikasta lehtipersiljaa, rucolaa, sitruunalohkoja ja ehkäpä lasi rakia.



Ps. Olen hankkinut tiedot tähän blogiini mm. 'Raholan syötäviä sanoja' 
Eila

torstai 17. lokakuuta 2013

Rajuilma Çamyuvassa

On vielä pimeää aamuyöstä kun ukkonen jyräyttelee ja salamat valaisevat Tahtalidağ vuoren rinteitä.
Ukonilma kiertelee vuorilla, sade pieksee yailoissa, pehmentää tien reunoja, joista syöksyy punertavan ruskeaa vettä vieden maata mukanaan. Valtava ukkosen ryske herättää yailoissa ja rannikolla nukkuvat ihmiset.

Aamun valjetessa on jo hiljaista ja sade tauonnut. Ilma on kuitenkin viilentynyt.
Ennen puoltapäivää taivaalle kertyy tummia pilviä. Palmut alkavat huojua ja lintujen äänet vaieta. Sitten sataa. Miten voikaan sataa näin voimakkaasti. 
Pihamme jäljelle jäänyt taatelipalmu huojuu alaosastaan. Toisen, vanhemman tuhosi Punainen Palmu Kärsäkäs. 

Sade hakkaa ja voimakas tuuli ryöpyttää. Vettä tulee kaatamalla eikä maa jaksa imeä kaikkea vettä.
Kuuluu mätkähdys kun palmu taittuu alaosastaan ja kaatuu maahan. Palmu on mätä alaosastaan. Punaisen Palmu Kärsäkkään toukat ovat käyttäneet sen ravinnokseen.

Eila

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

SKY BLUE ALAIYE RESIDENCE, Mahmutlar

Monenmaalaiset ihmiset ovat löytäneet uuden kotinsa jo Mahmutlarista. Mahmutlarin alue poikkeaa Alanyan keskustasta leveine katuineen ja korkeine asuinrakennuksineen, joka antaa modernia ja selkeää ilmettä ja rauhaisaa tunnelmaa. Mahmutlarissa on kauppoja, ravintoloita sekä muita palveluja, joita tarvitaan tavallisessa elämässä. Turkoosina siintelevä Välimeri ja rantaravintolat houkuttelevat kävelymatkan päässä.
Uutinen Alanyan lentokentän avautumisesta myös suomalaisille tekee Mahmutlarin asukkaille matkan suorilla lennoilla ihanteelliseksi. 

Rakenteilla oleva tasokas SKY BLUE ALAIYE RESIDENCE, joka koostuu yhdestä  rakennuksesta tarjoaa 37m2-48m2 STUDIO asuntoja, joiden hinnat alkaen 33 000 euroa sekä 1mh+ohk, 62m2-79m2 asuntoja, joiden hinnat alkaen 45 000 euroa tai 2mh+ohk, 112m2 asuntoja, joiden nyt vielä vapaana olevien hinnat alkaen 70 000 euroa. Näiden lisäksi 4 kattohuoneistoa. ( hinnat nousevat vuoden alusta 5 %. )
 Kauppahinnan voi maksaa erissä 10%+30%+30%+30%, Asunnot valmistuvat 2014 lopulla.


Rantaan on matkaa vain n. 400m mutta uudessa kodissa on 2 uima-allasta, sauna ja kuntosali.
Kaikkien huoneistojen kylpyhuoneet tulevat olemaan tyylikkäitä, valaistuksen yksityiskohdat mietittyjä ja materiaalit tasokkaita. Mikä tärkeää parvekkeet ovat tilavia sillä ne tulevat olemaan ympärivuotisia olohuoneita, jossa aamuisin syödään aamiainen kaikessa rauhassa ja viimeisenä tummuvassa illassa istutaan kylmän lasillisen ääressä.


Eila

perjantai 11. lokakuuta 2013

Alanya haberler, uutiset

Iloinen uutinen!


Finmatkat vahvisti minulle tänään 11.10.2013, että Finmatkat aloittaa Helsingistä lennot Alanyan Gazipaşan lentokentälle alkaen 31.5.2014.

I received confirmation today 11.10.2013, that Finmatkat begin flights from Helsinki to Gazipaşa AirPort, Alanya from 31.5.2014.


Eila

perjantai 9. elokuuta 2013

Lomalla Çamyuvassa, uniikki rantabaari


On bayramın (juhlapyhien) ensımmäinen päivä. Takana on kuukauden mittainen paastoaika.Tämän vuoksi Çamyuvan rantabaarissa on turkkilaisia normaalia enemmän.
Meri lainehtii tumman sinisenä, yllä vaaleansininen taivas, pilviä ei missään. Uiminen vilvoittaa ja lököily aurinkotuolilla varjon alla rentouttaa. Kuulen vain meren kohinan kun pienet laineet lyövät loivalle rantapenkereelle. 

Baarin rottinkisia pöytäryhmiä varjostavat Mulperipuut  ja valkoiset isot Coca-Cola -ja Efespilsen aurinkovarjot. Istumme pöytään. Kari nyökyttää ja tarjoilija tietää tuoda pullon kylmää Efespilseniä ja kaksi lasia.

Tarjoilijat Uğurcan ja Emre opıskelevat Ankaran yliopistossa taloutta ja ovat kesätöissä baarissa. Yaçar on paikallisia poikia kuten omistaja Cemal. Ei tarvita paljoa, mutta kaikki eivät onnistu luomaan tällaista vapaata, leppoista tunnelmaa kuin täällä. Tänne tullessa on aina pyhäpäivän viipyilevä olo.

Taustalla soi rento musiikki. On vapaata hiekkarantaa, surffaajia, veneen vetämiä laskuvarjoja, pieniä paatteja, hitaasti lipuvia Gullit laivoja ja taustalla Taurus vuoristo. Lasi kylmää olutta ja hienoinen lämmin tuulen henkäys.


Eila

perjantai 2. elokuuta 2013

Lomalla Çamyuvassa, rantamme kuningas, Lassie

Meri siintelee turkoosina ja vaahtopäiset matalat aallot tyrskähtelevät rannan hiekalle. Kauempana merellä isot Gullyt laivat matkustajinaan turistit palailevat päiväretkiltään kohden Kemerin satamaa. Rannalla riehakoi iloinen koiraryhmä juosten ensin meren suuntaan ja tehden sitten äkkinäisen täyskäännöksen. Joku jää jalkoihin, nousee ja saavuttaa joukon. Joku näykkii kaveriaan ja saa vihaisen ärähdyksen ja matka jatkuu. Joukossa juoksee vaalea, matalajalkainen koira, jonka vatsa kaarteissa hipoo hiekkaa ja isot tassut leviävät jättäen hiekkaan ison koiran jäljet. Joukosta erottuu monen koirarodun näköisiä koiria ja rotujen yhdistelmiä. 

Sitten on yksi. Koiran punaruskeat kyljet hulmuavat auringossa muuttuen välillä kullan vaaleiksi. Sen askel on kepeä ja leikkisä. Pitkä kuono nousee ylös sen haistellessa ilmaa ja valitessa reittiä. Välillä se sipsuttaa kevyesti paikoillaan ja ryntää sitten juoksuun. Se johtaa koiralaumaa. Se on saanut rannan ihmisiltä nimen Lassie. Yönsä se nukkuu Harunin rantabaarin seinän vierustalla. Baarista se saa ruokansa. Tällöin on vuosi 1999.

Vuosien aikana sen reviiri on laajentunut. Varsinkin talvisaikoina se kuljeskelee Çamyuvan kujilla ja kaduilla. Näyttää, että koiria pelkäävät kyläläiset eivät pelkää Lassieta eikä sekään pelkää ihmisiä eikä toisia koiria. Joskus kun satumme kulkemaan peräkkäin se tökkäisee kuonollaan käteeni kuin tervehtien, tässä ollaan taas.

Kuulemme, että Lassie on vuosien varrella jäänyt kolme kertaa auton alle. Se on saanut murtumia, levännyt, saanut ruokaa ja parantunut.
Se ei oleile enää rannalla, nukkuu kadun varren baarin pihalla. Sen turkki on takkuinen ja harmahtava. Pitkä kuono nousee ylös sen haistellessa kulkijaa ja painuu pian alas hiekkaan tehdyn kuopan reunalle.

On maaliskuu kun Lassie ilmestyy vesikourun takaiselle tiellemme. Kutsumme sitä ja koiraan syntyy eloa, takapää keinahtaa ja korvien asento terästyy. Annan sille aidan raosta palan aamiaismakkaraa, jonka se ottaa varovaisesti, puraisee ja nielaisee alas. Sen silmät hymyilevät, katsovat minua kerran, sitten se kääntyy, ei odota muuta. 
Lassie jatkaa matkaa hitaasti astuen, ontuen hiukan. Se astelee ohi Alin talon ja pysähtyy seuraavalla portilla. Kuulen kaksi kevyttä haukahdusta, joilla se ilmoittaa olevansa portilla. Lassielle tuodaan kupissa ruokaa. Hetken se viipyy, syö ja jatkaa matkaansa ontuen, jäykin jaloin. 

Tänäkin vuonna odotan näkeväni Lassien kulkevan porttimme ohi. Toivon sen olevan hyvässä kunnossa, mutta aavistan, että Lassie, rantamme Kuningas ei enää palaa.

Eila

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Lomalla Çamyuvassa, kuuma tuuli puhaltaa


Eilen se alkoi. Tuuli muuttui kuumaksi, niin kuumaksi, että se saa ihon kananlihalle. Tuuli taivuttaa korkeita palmuja ja riepottaa pensaita. Kuivuneita oksia putoilee maahan. Alkoi kesän kuuma aika, jota olemme jo odotelleet. Tänään lämpötila nousee aamun 30 asteesta 38 asteeseen. Ennusteiden mukaan parin viikon aikana lämpötila saattaa nousta 40 ja jopa 45 asteeseen. Yöllä lämpötila laskee n. 10 astetta.

Kuuma ilma tuo tullessaan kuuman ilman hyönteisiä kuten pistiäisen, jolle olemme antaneet nimen 'riippujalka' Se lentää avonaisista ikkunoista sisään etsiäkseen paikkaa, johon rakentaa pikkusormen vahvuisia savitorneja. Savitorniin se tainnuttaa hyönteisiä toukilleen, jotka se munii. Sitten se rakentaa päälle vielä kannen. Toukkalapset jäävät kasvamaan savitorneihin hyönteisruoan kanssa.

Vaaleanpunaiset  5cm-15cm pituiset kekot ilmaantuvat seinille metsästämään hämähäkkejä ja muita hyönteisiä illan jo hämärtyessä. Vihreä iloisesti pörräävä litteä sentin mittainen ja alhaalla lentävä metsäluteen näköinen hyönteinen etsii myös osaansa ja paikkaansa.

Ruusut aukeavat kukkaan mutta kukat lakastuvat jo päivän aikana.  Oleanderit lopettelevat keväällä alkanutta kukintaansa. Nyt on Kiinanruusujen aika. Ne rakastavat kuumuutta, kukkivat ja kaksinkertaistavat kukkiensa koon.

Sateita ei ole odotettavissa. Ukkoskuurot saattavat jyllätä Tahtalidağ vuoren rinteillä valtavalla kuminalla.  Rannikolle asti ukkoskuuro kuitenkin yltää harvoin. Sateita on odotettavissa marraskuun lopulla.


Eila

tiistai 23. heinäkuuta 2013

KLEOPATRA ALAIYE, rakenteilla oleva City koti Alanyassa

Parvekkeeltamme katselen satametriä Kleopatrarannan suuntaan noussutta kuusi kerroksista uutta City kotia, Kleopatra Alaiyea. Pihalle astellessani hämmästyn sen tyylikästä ilmettä ja pihan jo saamaa rauhallista henkeä keskellä kaikkea, ravintoloita, kauppoja, elämää. 
Kodit ovat reilunkokoisia yhden makuuhuoneen ja olohuonekeittiön koteja, joita kruunaavat isot parvekkeet. Parvekkeille mahtuu mukavasti iso ruokapöytä sekä oleiluun sohvaryhmä. Asuntojen materiaalit ja värit miellyttävät, valkoista, beessiä, mustaa. Sinne on helppo lisätä oma tehosteväri verhojen ja huonekalujen kanssa. Näyttely huoneisto on valmiina.
Kleopatra Alaiye kodit ovat niille, jotka haluavat asua keskeisellä paikalla, lähellä kaikkia kaupungin palveluita ja kansainvälishenkisen Kleopatrarannan tuntumassa. 
City kodit eivät tarjoa itsessään kauempana olevien asuinalueiden näköaloja, tennistä, lentopalloa, hamamia, ravintoloita. 
Kleopatra Alaiyessa on piha uima-allas, sauna ja kuntosali ja talviaikanakin ympärillä elämää.
Rakentaminen on etuajassa ja valmistuu syyspuolella. 


Eila

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Hyvin viilennetty valkoviini

Aurinko on lämmittänyt pitkään City kodin parveketta ja siirtynyt nyt jo lounaaseen. Ilma on kostea ja lämpöä + 36.  Kaadan lasiin hyvin viilennettyä kuivaa, nuorta ja hedelmäistä Pamukkale Harman valkoviiniä. Puolentoistalitran kokoisessa pullossa viiniä suositellaan nautittavaksi kalan ja kanan kanssa, hinta n. 7,5€. Viini on yksi valinnoistani.

Turkki on 6. suurin viinirypäleitten tuottaja maailmassa. Vain pienen pieni osa käytetään viinintuotantoon. Suurin osa nautitaan tuoreina, rusinoina, mehuina ja siirappina.

Viiniä nykyisen Turkin alueella on valmistettu tuhansia vuosia. Turkin tasavallan vuonna 1923 perustanut Atatürk oli kiinnostunut viineistä ja kutsui ranskalaiset asiantuntijat kehittämään Turkin viinituotantoa. Tällöin syntyivät yhtiöt Kavaklidere ja Doluca, jotka ovat vielä nykyäänkin suurimpia viininvalmistajia.

Merkittävä muutos tapahtui kun Doluca alkoi kasvattaa ranskalaisia rypälelajikkeita 1990-luvulla, kuten Sauvignon Blanc, Chardonnay, Cabernet Sauvignon, Merlot. 

Muuttaessamme vuonna 1991 Turkkiin nautiskelimme vain Dolucan ja Kavaklideren viinejä, jotka olivat siihen aikaan halpoja. Kevyet turkkilaiset liköörit olivat myös niin halpoja, että muurinpohja letut saivat vadelmahillon lisäksi aina roiskauksen vadelmalikööriä. Muiden viinien kokeilut tuottivat yleensä pahan pettymyksen, eikä niitä voinut käyttää edes ruokaan. Näin tapahtuu nykyäänkin ihan halvoissa viineissä mutta kokeilemallahan se vain selviää. Suosin metallikorkkisia viinipulloja.
Joka tapauksessa viinien laatu ja valikoima on parantunut Turkissa vaikka edelleen on vaikea löytää hyvää hintalaatu suhdetta varsinkin punaviineissä, joita on pakko viilentää reilusti ennen nauttimista.

Eila

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Lomalla Çamyuvassa, punainen palmukärsäkäs


Istumme iltaa olohuoneen puoleisella terassilla. Kaskaitten siritys on vaiennut. Iltatuulessa kahisevat palmut ja tuuli tuo mukanaan valkoisten kukkien tuoksun. Naapureista kantautuu myöhäisen iltaruokailun ääniä. Alin pihalla miehet rappaavat terassin seinämiä.
Terassin valossa näemme jonkun ötökän liikkuvan. Iso torakka? Kari karjaisee: "pahempi".

Kaksi vuotta sitten tutustuimme punaiseen palmukärsäkkääseen, (Red Palm Weevil, rhynchophorus ferrugineus), joka lopulta tappoi pihaltamme yli 20 vuotta vanhan kauniin koristepalmun, jonka lehvät olivat 4 metriä pitkät.

Kärsäkäs on 2-5cm pitkä, punakirjava. Se munii palmuun n. 200 munaa, joista kuoriutuvat toukat syövät palmun ydintä. Palmu heikkenee ja lopulta kuolee. Kärsäkäs on erikoistunut tiettyihin palmulajeihin kuten kookos,- taateli,- öljypalmuihin.

Kärsäkäs on lähtöisin Aasiasta. Espanjasta se tavattiin 1994, Ranskasta 2006, Amerikasta 2010 ja se on nyt levinnyt koko Välimeren alueelle. ( tiedot: Wikipedia )
Pihallamme on vielä kolme yli 20 vuotta vanhaa istuttamaamme palmua, joista kaksi nousee yli kymmenen metrin korkeuteen.


Eila


perjantai 19. heinäkuuta 2013

Lomalla Çamyuvassa

Kylä on jo herännyt aamun askareisiin kun vielä loikoilen sängyssä. Yläkerran ikkunat ja ovet ovat auki niin, että viilentävä tuuli pääsee sisälle. Makuuhuoneen ilmastointilaite on suljettu jo ennen kuutta samaan aikaan kun katuvalo sammui tiellä ja linnut aloittivat aamuviserryksen.
Kuulen naapureiden tutut äänet astellessani alakertaan. Terassille tullessani Faruk huikkaa huomenen ja samalla huomaan Serapin ja Uwen menneen jo aamu-uinnille. 
Seinänaapurista tulvahtaa friteeratun juustopiirakan tuoksu.
Taivas on kirkkaan sininen Tahtalidağ vuoren yllä. Vuoren harmaan kalju huippu, jota ei ole viikkoon näkynyt kostean ilman vuoksi siintelee nyt auringongossa. Eilisen ukkosen jyrähtelyn jälkeen ilma on muuttunut kuivemmaksi ja tuulee. Sää lämpenee. Tuulee niin, että Kaskaitten siritys sekoittuu kuivien palmun lehvien kohinaan. 

Naapurin Ali on tullut Norjasta ja laajentaa terassejaan. Ali haluaa aina vain isompaa, keittiötä, terassia.
Ali myöntää itsekin tämän olevan sitä turkkilaista viisautta tarkastelllessaan tuloksia.
Iltaisin kunnalla päivän töitä tehneet miehet tulevat Alille töihin ja jatkavat aina yö myöhään urakalla töitä.
Odotamme hänen rakentavan kauniin aidan pihansa ympärille. Ali kurtistaa kulmiaan, ei vielä ole aidan vuoro.

Alia vastapäätä tien toiselle puolelle olevaan kotiinsa ovat tulleet Tanskasta turkkilainen opettajapariskunta Sonay ja Faruk sekä heidän tyttärensä Ceren. Hekin tekevät isoa remonttia ja uusivat keittiön, kylpyhuoneen ja kaakeloivat olohuoneen lattian. Ceren nukkuu yönsä kotimme alakerrassa remontin takia ja viimeistään siinä vaiheessa kun keitän aamiaisen jälkeen tummapaahtoista Presidentti kahvia istuu Sonay terassillamme poltellen tupakkaa, odotellen kahvin valumista ja kertoillen edellisen päivän kuulumiset.


Eila

torstai 4. heinäkuuta 2013

Üzümlü köy, retki vuoristoon



Aamupäivä on jo ehtinyt pitkälle kun nousemme ystävien kanssa auringon kuumentamaan autoon
ajaaksemme vuorille. Miehet katselevat tuumaillen karttaa ja päättävät suunnan.
Auto hurahtaa liikkeelle ja ilmastointilaite alkaa hitaasti viilentää ilmaa. 

Ajamme 25 metrin tietä kohden Dimçay jokea ja seuraamme sen vasenta reunaa. Korkeat asuintalot   
jäävät  taakse ja hetken näemme virtaavaa vettä jonka jälkeen alkaa joen peittävät ravintolat, sillat, liukumäet, auringonottoterassit. Ajamme eteenpäin ja risteyksistä valitsemme oikeanpuoleisen tien.

Pysähdymme altaalle johon kootaan vesi voimala käyttöön. Jatkamme matkaa kiumurtelevaa, kapeaa ja huonokuntoista tietä, joka nousee ylös Üzümlü köyn kylään. Kuiva maa hohkaa kuumuutta ja tien reunan kasvit ovat auringon polttamat. Kun käy tuulenvire mäntymetsä tuoksuu. Ylhäällä rinteellä kimaltelevat moskeijan kupolit. Tarkkasilmäinen saattaa huomata isonpuoleisen liskon luikahtavan tien reunalla tai haukan levittävän siipensä lentoon, nousevan ylös ja häipyvän näköpiiristä. 

Tie nousee jyrkästi ja sen vasemmalle puolelle on rakennettu punertavista luonnon kivistä korkea pengermä. Kivet ovat kuin isoja kuivuneita rusinoita ja pengermällä kasvavat nuoret omenapuut ja päärynäpuut. Omenat ovat saaneet pienen punan vihreisiin kylkiinsä ja pienet päärynät riippuvat puissa vaalean vihreinä. Pengermälle pääsee kolmen askeleen tikkailla. Toteutamme ajatuksen ystävällisestä varkaudesta ja jätämme kivetykselle maksun poimimistamme hedelmistä. 

Palatessamme takaisin kohden Alanyan keskustaa, jätämme taaksemme rinteet, joilla on moni alanyalainen vaellellut ja tiet jotka johtavat isovanhempien maille. 


Eila

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Arjen elämää

Portista käännyn oikealle, pienelle kadun pätkälle, jota reunustaa Oleander pensaat. Ehdin huomata kadun roskat ja karkuun juoksevan kirjavan kissan kääntyessäni jo vasemmalle. Pieni kadunreunaan rakennettu "Alanyan kaupungin kansan leipäkauppa" ( Halk Ekmek Satis Bufesi ) myy vaaleaa vehnäleipää ( 0,20€/kpl ), jota joka aamu haemme aamiaispöytään.
Heti sen takana on lihakauppa, josta saan tuoretta lammasta ja naudanlihaa sellaisina paloina kuin haluan sekä pulskia kokonaisia broilereita, rintaleikkeitä, siipipaloja, sisäelimiä.

Samalla puolella katua on EL-SAN ( käsi-työ ) tekstiilikauppa, joka on juuri muuttanut uusiin tiloihin vastapuolelta katua. Liikkeen huomaa helposti isosta kyltistä ja kadulle tuoduista verhomalleista. Elsaksi kutsumamme nainen on iäkkäänpuoleinen ompelija, joka ompelee ikkunaverhomme. Liikkeen palveluun kuuluu kotona verhojen mittaus ja asennus. Samalla kun nuori mies tulee tikkaiden ja porakoneen kanssa kotiin hän asentaa myös tarvittavat verhotangot.


Kävelen leipäkaupan kohdalta oikealle ja ihastelen Hortensijoita, jotka kukkivat  valkoisina, sinisinä ja tumman punaisina. Laiha mies tulee kukkakaupasta ulos. Ostaisin kukan, mutta olen niin vähän aikaa paikalla. Mies lupaa, että hän  hoitaa kukkaani  poissaollessani. Ostan kukan sopimuksella, että vien sen lähtiessäni hänelle ja haen kotiin kun tulen seuraavalla kerralla. Tumman punainen Hortensiani on nyt kukkakaupassa hoidossa. 

Astun  Sirin kirjakauppaan ( Sirin kirtasiye ), jonka ikkunoita peittävät eriväriset pallot ja ylempänä roikkuvat reput. Tilaa asiakkaille pienen tiskin edessä on vähän sillä kaiken täyttävät erilaiset tavarat pöydällä, hyllyillä ja lattialla. Seison hetken vain katsellen erottaakseni tavaroita ja tiskin takana seisovan jo harmaantuneen pienehkön miehen, joka toivottaa tervetulleeksi kauppaan. Kaikki tarvitsemani löytyvät, sakset ja kumilenkkejä.

Caglayan, pienessä ruokakaupassa kadun kulmassa käyn päivittäin. Poimin lattialle pinotuista kennoista tuoreita maalaismunia, koreista tummanpuhuvia munakoisoja, punaisia paprikoita, mietoja vihreitä Turkinpippureita. Kaapista etsin pienen purkin marinoituja mustia oliiveja, joita en ole muualta löytänyt.Ostan vielä kilon herkullisen näköisiä isoja mansikoita, kevään ensimmäisiä, joihin kotona ripautan sokeria ja pirskautan vielä päälle Cointreau likööriä. Tästä kaupasta löydän myös mieleistäni valkoviiniä, jota ei ole helppo löytää.
Kassalla kauppias hinnoitellessaan pakkaa samalla ostokseni pieniin mustiin muovikasseihin ja työntää lopuksi kassit kahden isomman sisälle.
Tällä kadulla on kaikkea tavallista mitä tarvitsen, edullista, tuoretta, palvelua, ystävällisyyttä. Kukaan ei kysy mistä olen kotoisin, kukaan ei tyrkytä. Olen hyvin onnellinen kuljeskellessani täällä. 

  
 Eila   




Citykodin parvekkeelta

Maltan luumupuut, joissa luumut alkavat jo kellertää ja valkoisenaan kukkiva appelsiinipuu yltävät juuri toisen kerroksen parvekkeellemme, jossa istun. Taivas on harmaa ja keväinen sade juuri loppunut. Kello on 16:35, lähimmästä moskeijasta kaikuu rukouskutsu ja kuin stereona taustalta kuuluu hiljempänä sama. Nyt kun vastapäisen kerrostalon edessä olevat viikunapuut eivät ole vielä saaneet lehtiään niin turkkilais perheiden väriltään haalistunut ja kuin kissan raapima talo näkyy hyvin. Parvekkeen täyttävät tavarat näyttävät siltä kuin ne olisivat olleet siellä jo vuosia; muovisaaveja, vanhoja huonekaluja, kuivahtaneita kukkia muovisissa maalipurkeissa ja isoissa metallisissa öljykanistereissa, Singeri, ongenvapa ja unohtuneita naruja, joissa ei koskaan riiputeta mitään. Vain vasemman puoleisen alakerran parvekkeen eteen on vedetty keltavalkoinen markiisikankainen verho.
Tielle aitamme viereen on rakennettu 30 metriä pitkä, yhden ajokaistan levyinen teltta. Valkoisissa muovituoleissa istuu miehiä juoden teetä. Teekeittimet höyryävät talon reunustalla. Nuoret miehet täyttävät teelaseja. Surullinen miesten laulu kuuluu pitkin päivää. Teltassa miehet surevat ja muistelevat vainajaa. Naiset istuvat sisällä. On hautajaiset. Sukulaisia, ystäviä sekä virallisia vieraita saapuu hiljalleen autoilla ja kävellen. Tilaisuus kestää viikon.

Huhtikuinen sää on vaihteleva. Kleopatrarannan auringonottotuolit joihin on valmiiksi laitettu kirkkaan siniset tyynyt odottavat lomailijoita. Hotellit tekevät viimeisiä korjauksia ja asettelevat uima-altaiden äärelle aurinkotuolejaan.
On puiden kukinnan aika. Rantapuistikossa kukkivat keltaisenaan Mimosat taustanaan siellä täällä vaaleansinisinä alas ryöppyävät Akaasioiden kukinnot.
Heti rantatielle astuessa tulvahtaa valkoisenaan kukkivien sitruspuiden makea tuoksu ja korkealla tuulessa kahisevat palmujen lehvistöt.


Eila