Taivaalla seikkailevat tummat pilvet ja tuulee kylmästi.
Istun jo onnellisesti lentokentällä. Olen aikaisessa ja kentällä on iltapäivän rauhaisa tunnelma ilman ruuhkia. Siemailen perinteisesti valkoviiniä Helsinki baarissa katsellen kentälle ja nauttien ajatuksesta päästä suoralla lennolla Alanyaan.
Lentokone täyttyy lomalaisista, nousee ilmaan ja alkaa alle neljän tunnin lento. Finnairin ystävällisesti hymyilevät lentoemännät aloittavat kärryjen työntelyn, maksullisia juomia, etukäteen tilattuja ruokia ja reittilentojen hintoihin sisältyviä leipiä.
Takanani istuva pariskunta on saanut matkaseurakseen ikkunapaikalle naisen, joka on aloittanut jo ennen koneen nousua puhumisen, jota lähiympäristö ei voi olla kuulematta. Turkulainen sairaanhoitaja on menossa pelastamaan Alanyan katukoiria. Hän on maksanut matkalaukun ylipainosta kymmeniä euroja tuodessaan ruokaa, lääkkeitä ja muita varusteita koirille. Hän on maksanut satoja euroja turkkilaiselle miehelle yhden koiran hoidosta, joka hänen on tarkoitus tuoda Suomeen. Koira oli kuitenkin hävinnyt jo kuukauden kuluttua maksusta.
Puhe soljuu vain katketakseen viinihörppyjen ajaksi. Ennen koneen laskeutumista tiedämme, että häntä odottaa kentällä Mehmet taksikuski, jolla on ollut jo kaksi suomalaista vaimoa. Mehmet ottaa kuljetuksesta Antalya - Alanya väliltä 100€, antaa kuitenkin alennusta 20€ tiettyjä palveluita vastaan.
Mielessäni pyörii vain ajatus: ' pitääkö suomalaisten naisten tehdä kaikki tyhmyydet ja typeryydet ?'
Lentoemännät kiertävät kärryineen, haukkaavat seisten vessajonon vieressä syötävää vuorotellen, juomakärryjä, tuliaiskärryjä. Ostan koneesta tuliaisjuomat.
Kone laskeutuu. Kävelemme hallille, muita koneita ei näy. Passin tarkastuksen lävitse. Minulla on vain käsimatkatavarat, kuljen ulos. Ehdin huomata, että hallin on avattu ensimmäinen taxfree myymälä.
Ulkona näyttää kuin olisimme tulleet omakotitalon piha-alueelle. Kari on auton kanssa vain muutaman metrin päässä. Portista ulos ja välittömästi nelikaistaiselle hyväkuntoiselle tielle kohden kotia.
Ilta alkaa hämärtää kello on yli kahdeksan. Tie kiemurtelee, matalia kukkuloita, siellä täällä rakennuksia, kasvihuoneita, kauempana taustalla vuorten silhuetit. Lähennymme Alanyaa, vasemmalla puolella aukeaa meri, valot ovat jo syttyneet. Liikenne vilkastuu, olemme kaupunkialueella. Puolentunnin matka on taitettu, Kari kaartaa City 10 eteen.
Eila
