Ensimmäinen oliivisato

Siitä on kohta kaksi vuotta kun istutimme Çamyuvan pihan nurkkaukseen oliivipuun.

Se on kasvattanut vielä hentoon runkoonsa pitkiä riippuvia oksia, jotka hulmuilevat pienessäkin tuulessa. Oksiin on ilmestynyt juuri ja juuri hopean vihreistä lehdistä erottuvat kirjavan vihreät oliivit.

Niitä ei ole montakaan mutta nyt lokakuun lopussa on aika korjata ensimmäinen sato.

Siitä on pitkä aika kun viimeksi olen säilönyt syötäviksi oliiveja. Turvaudun naapureitten Uwen ja Faruk Beyn ohjeisiin.

Vedän veitsellä viillot oliivien kylkiin ja laitan ne runsaaseen veteen. Ne voisi myös murskata jos olisin kerännyt oliivit aikaisemmin. Vaihdan veden joka päivä viikon ajan. Viikon kuluttua siirrän oliivit lasipurkkiin, johon laitan suolaa, puristan sitruunamehua ja täytän vedellä. Lopuksi lorautan oliiviöljyä, joka estää hapettumisen eli oliivien pilaantumisen. Sitten suljen purkin ja jään odottamaan kahdeksi viikoksi tuloksia.

On aika hakea oleskelulupaa

Melkein vastapäätä Alanyan linja-autoasemaa on poliisilaitos, josta ulkolaiset voivat hakea oleskelulupaa. 

1. Päivä -Astun sisään ja nousen rappuset ylös toiseen kerrokseen. Ensimmäinen ovi oikealla on auki ja huoneesta avautuu näkymä penkkirivistöön joka on täynnään ihmisiä. Otan automaatista numerolapun ja istun odottamaan. Katselen ympärille, lasken, että odottavia on noin 30. Siis on odotettava. 

Mukana minulla on passi ja passikopio, 4 valokuvaa, Englannin kielelle käännetty todistus Suomen tuloistani ja Englannin kielelle käännetty todistus Eurooppalaisen vuosimatkavakuutuksesta.

Aika on täyttynyt jolloin minun pitää hakea oleskelupaa: kaksi viikkoa ennen kuin 90 päivää on täyttynyt 180 päivän aikana. Tämä aika on minulla täyttynyt pieninä lomajaksoina.

Poliisin tilat ovat uusitut ja ilmastointi toimii. Välillä tilanne tuntuu kaaokselle kun turkkilaiset asianhoitajat tuovat asiakkaitaan tiskille yrittäen selvittää asioitaan ottamatta numerolappua. Yritykset eivät onnistu. Huomaan pian myös, että useat hakijat ovat pareittain, hakijoita on vain puolet ja poliisit toimivat reippaasti.

Tulee vuoroni, poliisi tarkistaa paperini ja laskee oleskeluaikani passista. Hän kysyy turkkilaista vakuutusta ja selvitän, että matkustajavakuutukseni kattaa kaiken mitä tarvitaan.

Poliisi antaa kaksiosaisen hakemuslomakkeen ja pyytää minua käännättämään Turkin kielelle notariaatissa tulotodistukseni. Hän antaa myös paperin, josta selviää kustannukset, 520TL eli noin 180€.

Ne on maksettava verotoimistoon.

Siis notariaattiin ja verotoimistoon ja lomakkeita täyttämään ja huomenna poliisilaitokselle.

2. Päivä - rappuset ylös ja ovesta sisään painamaan numerolappua. Automaatissa lukee: 'Ei käytössä'.

Huone on jo täynnään ja lisää tulee ihmisiä. Menevät automaatille ja katselevat ympärilleen ihmetellen, rauhallisimmat istuutuvat, muut jäävät tiskille norkoilemaan. Tulee tunne, tänään tämä ei onnistu, sulkemisaika lähestyy. Sitten tuleekin poliisi ja alkaa jakaa numerolappuja automaatista. Tulee ryntäys poliisin luokse ja sitten yllättäen ihmiset katsovat toisiaan, kuka tuli ensin, kenen vuoro?

Esitän hakemukseni ja pyydetyt asiakirjat sekä verotoimiston kuitit maksuista. Poliisi käy ne lävitse ja hyväksyy. Hän sanoo, että oleskeluluvasta tulee 2-3 kuukauden kuluttua postitse ilmoitus ja koska lähden tätä ennen Suomeen, niin minun pitää tulla poliisilaitokselle viisi päivää ennen hakemaan matkaa varten tarvittavat asiakirjat, jotta pääsen maasta pois ilman sakkoja ja takaisin Turkkiin.

3. Päivä - viisi päivää ennen Suomeen lähtöä, on lokakuu ja poliisilaitoksella hiljaista. Esitän poliisille aikaisemmin saamani paperin, että asiani ovat vireillä. Minut ohjataan viereiseen huoneeseen, jossa sanotaan, että huomenna klo 16.30 jälkeen matka-asiakirjani ovat valmiit.

4. Päivä -poliisi huomaa minut ja ojentaa matka-asiakirjani minulle. Asiakirjassa on valokuvani, leimat ja allekirjoitukset, kuitti kopiot maksetuista maksuista verotoimistoon sekä merkintä, että minulle on myönnetty oleskelulupa vuodeksi ja tämä asiakirja pätee kunnes saan varsinaisen oleskelulupa asiakirjan.

Red Bull Sea To Sky / Hard Enduro

Syksyn viilentämän yöilman jäljiltä terassin lattia tuntuu mukavan viileältä paljaan jalan alla. Kun lähdemme aamiaisen jälkeen kävelemään rannan suuntaan lämmittää aurinko kuumasti. 

Endurokisan kolmas ja viimeinen päivä starttaa Çamyuvan rannalta kello yhdeksän. Kaukaa näemme Red Bull mainokset ja helikopterin kiertävän lenkkiä rannan yllä. 

Meri kimaltelee, aurinko iskee säteensä vasten kasvoja ja rantahiekka tunkeutuu sandaaleihin kun saavumme paikalle. Yli 200 pyöräilijää ovat asettuneet lähtöriveihin. Katsojia seisoskelee meren ja rannan puolella, turistit uimapuvuissaan ja paikallinen väestö pitkähihaisissaan. 

Muutama poliisiauto on parkkeerattu alueelle, santarmit vihreissä paskereissaan kuljeskelevat ja seisoskelevat ryhmissä. 

Moottoripyörien ääni ja kakstahtisten moottorien bensan käry täyttää ilman. Keltainen lippu heilahtaa ja ensimmäinen ryhmä lähtee liikkeelle. Hiekka lentää, vauhti kiihtyy aina 150km/h, jonka jälkeen pyöräilijät kääntyvät vasemmalle pitkin joen uomaa kohden Tahtalidağ vuoren rinteitä. Ylös kuivaa mäntymetsäistä ja kivikkoista rinnettä kunnes puusto loppuu kokonaan. Helikopteri seuraa yllä.

Viimeisen päivän huipentumana on tarkoitus päästä Tahtalidağ ( 2365m ) vuoren huipulle. Perille selviää 20 - 30 pyöräilijää. 

Osallistujia, maailman huippuja on noin 20 maasta. 

Väki poistuu, ranta hiljenee, meri kimaltelee, pienet pilvenhattarat seikkailevat taivaalla.

Lento Helsingistä Gazipaşan lentokentälle Alanyaan

On niitä kesäkuun puolenvälin päiviä Suomessa kun pitkähihainen puuvilla pusero ei riitä lämmittämään.  

Taivaalla seikkailevat tummat pilvet ja tuulee kylmästi.

Istun jo onnellisesti lentokentällä. Olen aikaisessa ja kentällä on iltapäivän rauhaisa tunnelma ilman ruuhkia. Siemailen perinteisesti valkoviiniä Helsinki baarissa katsellen kentälle ja nauttien ajatuksesta päästä suoralla lennolla Alanyaan.

Lentokone täyttyy lomalaisista, nousee ilmaan ja alkaa alle neljän tunnin lento. Finnairin ystävällisesti hymyilevät lentoemännät aloittavat kärryjen työntelyn, maksullisia juomia, etukäteen tilattuja ruokia ja reittilentojen hintoihin sisältyviä leipiä. 

Takanani istuva pariskunta on saanut matkaseurakseen ikkunapaikalle naisen, joka on aloittanut jo ennen koneen nousua puhumisen, jota lähiympäristö ei voi olla kuulematta. Turkulainen sairaanhoitaja on menossa pelastamaan Alanyan katukoiria. Hän on maksanut matkalaukun ylipainosta kymmeniä euroja tuodessaan ruokaa, lääkkeitä ja muita varusteita koirille. Hän on maksanut satoja euroja turkkilaiselle miehelle yhden koiran hoidosta, joka hänen on tarkoitus tuoda Suomeen. Koira oli kuitenkin hävinnyt jo kuukauden kuluttua maksusta. 

Puhe soljuu vain katketakseen viinihörppyjen ajaksi. Ennen koneen laskeutumista tiedämme, että häntä odottaa kentällä Mehmet taksikuski, jolla on ollut jo kaksi suomalaista vaimoa. Mehmet ottaa kuljetuksesta Antalya - Alanya väliltä 100€, antaa kuitenkin alennusta 20€ tiettyjä palveluita vastaan. 

Mielessäni pyörii vain ajatus: ' pitääkö suomalaisten naisten tehdä kaikki tyhmyydet ja typeryydet ?'

Lentoemännät kiertävät kärryineen, haukkaavat seisten vessajonon vieressä syötävää vuorotellen, juomakärryjä, tuliaiskärryjä. Ostan koneesta tuliaisjuomat. 

Kone laskeutuu. Kävelemme hallille, muita koneita ei näy. Passin tarkastuksen lävitse. Minulla on vain käsimatkatavarat, kuljen ulos. Ehdin huomata, että hallin on avattu ensimmäinen taxfree myymälä.

Ulkona näyttää kuin olisimme tulleet omakotitalon piha-alueelle. Kari on auton kanssa vain muutaman metrin päässä. Portista ulos ja välittömästi nelikaistaiselle hyväkuntoiselle tielle kohden kotia.

Ilta alkaa hämärtää kello on yli kahdeksan. Tie kiemurtelee, matalia kukkuloita, siellä täällä rakennuksia, kasvihuoneita, kauempana taustalla vuorten silhuetit. Lähennymme Alanyaa, vasemmalla puolella aukeaa meri, valot ovat jo syttyneet. Liikenne vilkastuu, olemme kaupunkialueella. Puolentunnin matka on taitettu, Kari kaartaa City 10 eteen.

Eila

Silmiä hivelevää muotoilua, LUMOS, Mahmutlar

Lumos tulee erottumaan arkkitehtuurisilla muodoillaan muista Mahmutlarin alueen rakennuksista valmistuttuaan tämän vuoden lopulla.

Sisäänkäynti on näyttävä ja maisemahissillä pääsee eri kerroksiin. Asuntoja kiertää parveke levenevästi, rakennuksen muodon mukaisesti. 

Erikoisuutena on myös yhteinen kattopuutarha, josta avautuu näkymät turkoosina siintelevälle Välimerelle, auringon laskun aikaan kellertävälle, punertavalle ja liilalle taivaalle ja lopuksi Alanyan iltavalaistukselle, joka saa maiseman tuikkimaan. Kattoterassilla, kaiken yläpuolella, on oma rauhansa. Iltaisin kun aurinko ei yllä enää alas voi ylhäällä nauttia viimeisistä auringon säteistä. Talvisin kattoterassi on oiva lämmön paikka.

Alueelta ei tarvitse lähteä pidemmälle, sillä se tarjoaa mm. sisä- ja ulkouima altaat, kylpyläkeskuksen saunoineen, monitoimi urheilutilat, elokuvateatterin.

Hinnat alkaen 56 000€, 39m2+5m2, oh,k+mh+kh+p sisältäen kodinkoneet ja ilmastointilaitteet.

Tarjolla yhden, kahden ja kolmen makuuhuoneen asuntoja sekä kattohuoneistoja. Viidennestä kerroksesta ylöspäin on näkymät merelle.

Lumos sijaitsee Mahmutlarin keskustassa lähellä monipuolisia palveluita. Meri siintelee houkuttelevasti kadun päässä, jota ympäröivät uudet kerrostalot. 

Eila

Meren tuoksua, KONAK SEASIDE HOMES

Siitä kohdasta mistä maasto alkaa merenrannasta nousta loivasti vuoristoa ylös, nousee nyt kuuden rakennuksen asuinalue. Rakennukset ovat porrastettu maaston mukaan ja niiden välissä kulkee uima-altaat. Alin uima-allas avautuu suoraan merelle, josta näkymä aina Alanyan Kalekukkulalle.

On pilveilevä maaliskuun alun päivä kun katselen utuiselle merelle. Voin kuitenkin heti luoda mieleeni kuvan helteisestä kesäpäivästä uima-altaalla, josta pääsee suoraan siltaa pitkin rappuja alas 'omalle' hiekkarannalle. Voi helposti pulahtaa meren aaltoihin ja illalla nauttia tunnelmasta kun Alanya näyttäytyy iltavalaistuksessaan ja taivaalla tuikkivat tähdet. Silloin pienikin kostea tuulahdus mereltä on toivottava.

Alueelta löytyy luxusta; kylpylä-alue uima-altaineen, kuntosali, ravintola, kahvila, pelialueita, elokuvateatteri..

Huoneistot: hinnat alkaen 59 000€, studiot 42m2, oh,k+mh 76m2, oh,k+2mh 105m2, pinta-aloihin sisältyvät parvekkeet, lisäksi puutarhahuoneistoja ja ullakkohuoneistoja.

Hintoihin sisältyvät tyylikkäät ja tasokkaat keittiökalusteet, materiaalit, ilmastointilaitteet.

Matkaa Alanyan keskustaan on 15km, Gazipaşan lentokentälle 15km. Alueen molemmin puolin on matalia valkoisia villoja, joka antaa alueelle tilaa hengittää. 

Eila

Alanyan pienteollisuusalue, kaikkea mahdollista ( Sanayi çarsi )

PUUSEPPÄ

Liikennevaloista Kipaa vastapäätä, 35 metrin tieltä sisään pienteollisuusalueelle ja heti vasemmalle. Ensin tuntuu, että alueella on vain autokorjaamoita kunnes katseeni alkaa erottaa muutakin. Etsimme puuseppää, joka tekisi mittatyönä pöytää, kaappia, yöpöytää ja valmiisiin kaappeihin lisää hyllylevyjä.

Hiljennämme vauhtia, epäröimme. Automme viereen astelee mies autokorjaamosta, jonka työvaatteet ovat pinttyneen rasvan ja lian peitossa. Hiki helmeilee kasvoilla hänen pyyhkiessään käsiään ja kysyessään mitä etsimme. Kari selvittää, mies tietää paikan ja samalla hyppää autoonsa ja pyytä meitä seuraamaan. Ajamme ensin suoraan, sitten käännymme oikealle, edellen oikealle ja sieltä vasemmalle ja olemme puusepän verstaan edessä. 

Miehet soittavat puusepän paikalle ja tuovat pieniä jakkaroita ja puhdistavat pöydän hallin keskelle. Istumme ja odotamme. Tuoreen puun hyvä tuoksu tunkeutuu sieraimiin. Puuseppä, valpaskatseinen mies ilmestyy hallin perältä. Hän kättelee meidät reippaalla käden puristuksella. Kari selvittää, piirtelee ja esittelee mittoja. Odotamme samalla mustan teen hautumista. Nuori mies tuo pienet teelasit sokerinpalojen kanssa pöytään. Tee on kuumaa ja odottelemme sen jäähtymistä. Ystäväni Ilkka on jo ehtinyt mutista" Eikö täällä mitään pysty tekemään ilman teen juontia?"

Puuseppä tulee kotiin tekemään mittaukset ja antaa seuraavana päivänä hinnat ja teetämme huonekalut hänellä.

PARVEKKEEN LASITUS

Kari soittaa puuseppä Ahmetille. On tarve saada tarjous parvekkeen lasituksesta. Puuseppä Ahmetin sukulainen Hasan on lasituksen mestari (usta) ja antaa tarjouksen. 

On joulukuu ja aurinko lämmittää mukavasti kun jälleen kaarramme liikennevaloista puuseppä Ahmetin verstaalle. Hasan usta on paikalla, sovimme parvekkeen lasituksen toimitusajan yksityiskohtineen.

PUUPÖYDÄN HALKEAMA

Vanha puupöytämme on saanut halkeaman pinnalleen ja rako on kitattava. Puuseppä Ahmet neuvoo ja lähettää samantien, enempää kyselemättä miehen hakemaan vernissaa ja puujauhoa.

Sopiva laudanpätkä ja pari puutikkua löytyvät. Miehet aloittavat kitin tekemisen sekoittamalla  puujauhon ja vernissan. Sekoittavat aikansa ja saavat sopivan tuntuisen kitin, jonka pakkaavat meille pieneen jugurttipurkkiin. Parvekkeen lasitus ja pöydän kunnostus on saatu aluilleen.

Alanyan suomalainen ravintola CAFE MAI

Seison ravintolan edessä, josta aukeaa näkymä alas marina-alueelle. Rantaan ovat saapuneet päiväristeilyiltä isot gullitveneet. Palmukuja vie keskustan kauppakujille ja diskoihin, jotka heräävät elämään vasta myöhään yön jo tullessa. Vasemmalla kaupungin takana nousevat vuoren rinteet. Ranta kiertää oikealle ja erotan rakennukset ainakin Mahmutlariin asti.

Vesa, vaaleahiuksinen hiukan jäyhän oloinen suomalaismies isännöi suomalaista ravintolaansa jo neljättä vuotta. Suomibaareja on useita Alanyassa mutta suomalaisomistusta ei.

MAI ravintolassa on turkkilainen keittiö. Eri maalaiset asiakkaat löytävät helposti upealla paikalla sijaitsevaan ravintolaan, jonka tarkoitus on tarjota palvelua tavallisesti ja konstailemattomasti. 

Ravintolan edessä mainos kertoo: Juhlamokkaa, siideriä, hyvää ruokaa, free wifi, Kabanossia, F1 kisat katsottavissa. Joten poikkea tutustumaan!

Kenellä pettää arvostelukyky?

Keski-Turkin ylätasangolla puhaltaa vielä viileä tuuli, on huhtikuu. Mustafa hyvästelee perheensä, isän ja äidin kunnioittaen, suudellen heitä kädelle ja vieden sitten kätensä otsaansa. Siskot ja veljet saavat lämpimät halaukset ja pusut poskilleen. Naapurit ovat myös hyvästelemässä ja toivottelevat Allahin siunausta.

Mustafa astuu linja-autoon ja antaa katseensa viipyä kotikylänsä vaalean ruskeissa savisissa ja pienissä rakennuksissa, joiden pihapiirin suojiin on rakennettu myös kotieläinten katokset. Talvi on täällä öiltään kylmä lumen tullessa maahan. Vielä viimeisenä hän erottaa kaksi kerrostaloa, jotka on rakennettu kylän reunalle.

 Mustafan matka alkaa Antalyan kautta Alanyaan repussaan palanen juustoa ja äidin, kylän naisten yhdessä nuotiolla paistamaa leipää sekä kankaaseen kääritty pinaattipiirakka.

Mustafan 17- vuotis syntymäpäivä lähestyy hänen aloittaessaan työt pienen hotellin uima-allas baarin tarjoilijan apupoikana. Palkka on pieni mutta ruoka ja asunto yhteismajoituksessa kerros-sängyn ylisillä kuuluu sopimukseen. Mustafalla on vain kuuden vuoden koulu takanaan, eikä minkään vieraan kielen taitoa.

Toukokuussa pohjoismaalaiset lomailijat käyvät jo aamuisin varaamassa pyyhkeillään uima-altaan auringon-ottotuolit. Ennen puoltapäivää soi diskomusiikki ja aurinkosuojalla voidellut ihmiset kääntelevät kylkeään nautiskellen baarin tarjoiluista.

Nuoria, vaaleita, kauniita tyttöjä ja vanhempia, kauniita pyöreämuotoisia naisia pyllyt ja rinnat vain rihmojen peitossa, miehiä ja lapsia.

Mustafan työpäivät alkavat jo anivarhain. Alue on puhdistettava pesemällä aurinkotuolit ja pöydät, jynssättävä pihalaatat ja tyhjennettävä tuhkakupit. Eilinen ilta on venynyt yöhön.

Kesän jälkeen hän on oppinut tärkeimmät sanat pohjoismaisilla kielillä " Mitä kuuluu? Kukkuluuruu. Rakastan sinua. Ole hyvä." Hän on nähnyt monia sinisiä silmiä, ihastunut ja ihmetellyt yhtä monta kertaa.

Lokakuun lopussa kaikki hiljenee vaikka aurinko paistaa kuumasti. Aurinkotuolit kasataan yhteenpaikkaan, tuhkakupit tyhjennetään viimeisen kerran. Mustafa palaa kotikylään seuraten linja-auton ikkunasta sinisenä helmeilevää merta ja tien toisen puolen banaaniviljelmiä.

Hotellinjohtaja tai baarin omistaja Alanyassa tietää mikä aarre on saada työntekijäksi Mustafan kaltainen innokas nuori työhön suoraan kotikylästä ensimmäisenä vuotena, kun hän ottaa toiselle turistikaudelle Mustafan.

Mustafa on nyt jo toisen kauden konkari, oppinut työkavereiltaan ja nähnyt paljon ja saa tarjoilijan paikan. Aurinkoa, musiikkia, aurinkovoiteen tuoksua, "sinisilmiä",  joita voidella ja katsoa silmiin, koskettaa. Kaikkea sitä mitä ei ole soveliasta tehdä, kaikkea sitä mikä ei kuulu kotikylään, eikä turkkilaiseen kulttuuriin.

Suomesta tulee tuttu perhe, ilahtuvat nähdessään Mustafan. Äiti ja tytär saavat erikoishalauksen isän jälkeen.

Iltapäivällä baaritiskiskillä äiti otta vastaan niskahierontaa oluen kera.

Mustafa halaa ja näyttää, että kaikki hotellista baaritiskille tulevat  halaavat Mustafan, vaikka ystäväni  Ilkka mutisee: " Helvetti, enhän minä Suomessakaan halaa tarjoilijoita."

Mustafan kesä jatkuu, pitkiä aurinkoisia päiviä, pitkiä kuumia öitä. Viikon ja kahden jälkeen tulee aina uusi ryhmä auringon palvojia ja sen jälkeen uusia. 

Jokin sekoaa Mustafan päässä kun tulee tyttö, joka ei haluakaan seksiä. Hän yrittää väkivalloin raiskata tytön. Tyttö ei tee poliisille ilmoitusta vaan päättää, että Alanya ei ole hänen lomapaikkansa.

Monilla pojilla ei ole turistikauden jälkeen muuta mahdollisuutta kuin palata talveksi kotikylään tai lähteä "kolmen kuukauden pojiksi" vaikkapa tytön luokse Suomeen.

Mustafa päättää toisin. Hän menee naimisiin "sinisilmän" kanssa ennen talven tuloa, vaikka ystäväni Raija, joka on häissä konkari kielitaitoisena todistajana, antaa avioliitolle kahden vuoden takuun.

Eila

Citykodin kattoterassilta

Nuori hymyilevä mies astuu sisälle kantaen olallaan 20 litran vesipulloa roikottaen toisessa kädessään  pientä kaasukeitintä, jonka 2 kilon kaasupullo on koristeltu sinisin ja punaisin kukin. Mies tietää mennä suoraan makuuhuoneen oven taakse asentamaan uuden vesipullon automaattiin ja vie mennessään tyhjän. 

Pitkään suunniteltu kalan valmistus ulkosalla alkaa olla valmis, hamsit ja maissijauho, sitruunat, rukola, kevätsipulit, retiisit, valkoviini ja kaasukeitin.

Iltapäivän aurinko laskeutuu rakennusten taakse jo varhain viilentäen ilman ja jättäen pihamme varjoon.

Nousemme Citykodin 5 kerrokseen kattoterasiile, jossa aurinko paistaa täysillään ja pieni tuulenvire käy silloin tällöin.

Kaupunkiympäristö kattojen yllä näyttäytyy aivan erilaiselle, eri maailmalle. Vuorten rinteet, talot kuin pengerviljelmät rinteillä vesisäiliöineen, moskeijan minareetit. 

Hamsit tirisevät pannulla niin kuin ruoka valmistuu torimyyjien myyntikojujen vierellä lounasaikaan. Ruokamme on katettu pienelle pöydälle, punaiselle Marimekon liinalle, kolmelle nälkäiselle. 

Aurinko laskeutuu, kuuluu moskeijan rukouskutsu viestien satojen vuosien historiaa.  Vuoren rinteille ovat syttyneet tievalot ja koti-ikkunat tuikkivat valojaan. Piipuista tupruaa savua ja se tuttu tuoksu tulvahtaa.

Istumme vielä hetken ja vielä tovin, kunnes joulukuun kylmyys ajaa meidät kotiin.

Eila