LENTO ANTALYAAN

Laajarunkoinen Turkin lentoyhtiön Airbus A333 nousee Helsinki-Vantaan kentältä puolituntia aikataulustaan myöhässä kohden Istanbulia. 

Kone ei ole aivan täynnä. Joillakin penkkiriveillä makoilee matkustajia pitkin pituuttaan, joitakin istuimia on tyhjillään. Vähän suomalaisia, enemmistö turkkilaisia matkustamassa uuden vuoden viettoon, näin arvelen. Arveluni osoittautuu vääräksi kuunneltuani puheensorinaa ympärilläni. Tummahiuksiset miehet puhuvat arabiaa. Kari saa vastauksen takana istuvalta: "no English." Miehet ovat matkalla takaisin kotimaihinsa ja Istanbulin kentällä siirtyvät suoraan transitmatkustajina jatkolennoille.

Me sitävastoin jatkamme matkaa kotimaan lennolle Antalyaan passintarkastuksen kautta. Ensin tuliaisostoksille sitten tuttua reittiä kohden kotimaan puolelle, jota vuosia sitten kuljettiin maantietä pitkin. Vaikka ei ole kiirettä niin tällä matkalla aina hikoilee selän märäksi.

On yöaika, eikä turvatarkastuksessa ole ruuhkaa. Laitamme laukut hihnalle ja muun tilpehöörin niille kuuluviin muovilaatikoihin. Poliisimies näyttää minulle paikan missä riisua nilkkaan asti ulottuvat kenkäni, jotka hän haluaa myös läpivalaisuun. 

Ennen kuin olen saanut kenkäni jaloista, huomaan, että matkalaukkujamme tarkastavat poliisit ovat avanneet laukkumme ja katselevat minua.

Toinen poliiseista sanoo minulle: "Laukussanne on alkoholia, viskiä tai konjakkia?" Totean hämmästyneenä, että ei ole. Hän alkaa tarkastaa sisältöä. Hän löytää kaksi erilleen pakattua valkoista pöytäkynttilää ja innostuu niistä. "Nämä ovat kiellettyjä matkustamossa" hän sanoo ja molemmat poliisit katsovat minua. Aloitan ihmettelyn ja kysymykseni Turkin kielellä. Kerron, että tulen Suomesta, Helsingistä, jossa on tehty tarkka tarkastus. Mikään ei auta ja jatkan kertomalla, että maailmassa on juuri nyt niin paljon ongelmia ja minä en saa viedä kahta pientä valkoista kynttilääni kotiini uuden vuoden iloksi. Korostan, että en ymmärrä enkä voi hyväksyä tätä.

Saamme siirtyä viereiselle pöydälle laukkuinemme. Pian paikalle kävelee marjapuuron väriseen housupukuun pukeutunut naispoliisi pistooli vyöllään luokseni ja kysyy Turkin kielellä ystävällisesti: "Mikä teillä on ongelma?" Kerron ja toistan samat asiat hänelle. Hän ehdottaa, että pakkaan kynttilät ruumaan. Kieltäydyn ja sanon, että nämä ovat ainoat matkatavaramme, meillä on koti Antalyassa.

Vieressämme on valtava muovilla peitetty roskatynnyri suuaukko ammollaan. Poliisi ehdottaa, että laitan kynttilät roskiin. Kieltäydyn. 

Hän katselee minua, on hiljaa ja kääntyy sitten kannoillaan. Hän kävelee rivakasti, katoaa näkyvistä ja tulee takaisin mutisten jotain työpaikalla olemisesta ja jatkaa hallia toiseen suuntaan. 

Tullessaan takaisin luokseni hän hiljentää ääntään, kertoo keskustelleensa johtajan kanssa, "Voit viedä kynttilät laukussasi koneeseen." Ennen koneeseen pääsyä maistuu lasillinen kylmää valkoviiniä erittäin hyvälle.

On aika hakea oleskeluluvalle jatkoa.

On maananta14.9. kun nousen ylös tuttuja Alanyan poliisilaitoksen rappuja. Suoraan toiseen kerrokseen ja ensimmäisestä ovesta oikealle. Olen hakemassa oleskeluluvalleni jatkoa, joka päättyy 23.9. ja sitä voi hakea aikaisintaan 2 viikkoa ennen sen päättymistä. 

Poliisit ovat paikoillaan mutta minut käännytetään toiseen huoneeseen. Saan käteeni esitteen " e-residence has started ". Naisvirkailija kertoo, että olemme muuttamassa ja kaikki hoidetaan Antalyassa. 

Hieno uutinen, kaikki toimii netissä ja ohjeita löytyy! Kaikki hoidetaan Antalyassa, se kuulostaa kuitenkin vähän huolestuttavalle.

Www.goc.gov.tr sivuilta löytyy ohjeita ja täytettävät lomakkeet Englannin ja Saksan kielillä. 

Muutamia muutoksia: hakemus on täytettävä netissä, tulostettava ja allekirjoitettava ja lähetettävä kirjattuna liitteineen maahanmuuttovirastoon. Hakemuksen voi tehdä 60 päivää ennen kuin oleskeluaika päättyy ja suosittelevat aloittamista 60 päivää ennen. 

Oleskeluluvan voi saada vuodeksi kerrallaan. Kun on saanut oleskeluluvan 8 vuoden aikana on mahdollista saada pysyvä oleskelulupa.

Sitten eikun täyttämään. Koska minulla on jo oleskelulupa niin löydän jo alustavasti lomakkeelta tietojani.

Kohta kohdalta asiat etenevät kun sitten ohjelma ei hyväksy osoitettani. Tarkoitus on päästä hakemus loppuun, jolloin ohjelma laskee viranomaismaksut ja antaa maksuohjeet. Nämä maksukuitit on myös liitettävä hakemuksen mukaan.

Useita yrityksiä ja sitten on soitettava Antalyan maahanmuuttovirastoon. Ensi viikolla alkaa kurban Bayram ja sitten virkamiehet ovat lomalla. Puhelimeen vastaa sujuvaa Englantia puhuva naisvirkailija, joka kehottaa tulemaan virastoon. " Ystäväni Ertan ja Ahmet auttavat "

Torstai aamusta ajamme Antalyaan. Yliopiston sairaala jää vasemmalle kun ajamme päätien vieressä kulkevaa  hiekkatietä ja moskeijan jälkeen tie kaartaa oikealle. Portista parkkipaikalle, turvatarkastuksen jälkeen piha-alueelle ja löydämme opastuskyltit.

Kari ei jää jonon jatkoksi vaan kysyy välittömästi Ertania ja Ahmettia. Saman tien istumme jo huoneessa nuoren virkailija Ertan beyn edessä. Kaikki virkailijat ovat joko nuoria naisia tai miehiä. Tunnelma on iloisen rento. Tietokoneet eivät toimi ja on odoteltava. Ertan bey tekee heti selväksi, että he ovat juuri meitä varten ja auttavat tosi mielellään.

Hän täyttää lomakkeen, tarkastaa liitteet ja Kari maksaa viranomaismaksut viraston kassaan. Ohjelma tulostaa samalla minulle lomakkeen, joka vastaa oleskelupaa Turkissa oleskeluun n. 1-1,5 kk. ajan jonka virallinen oleskeluluvan saanti kestää. Tällä lomakkeella en voi matkustaa ulkomaille ja tulla takaisin Turkkiin. 

Lähdemme virastosta tyytyväisinä. 

Seuraavana päivänä postitamme hakemuksen liitteineen kirjattuna saamaamme osoitteeseen.

Odottelen nyt kotipostiin kirjattua lähetystä.

KÄPÄLÄMÄKI

On viikkosiivouksen aika.

Tahtalidag vuoren huippua ei näy, ilma on kostea ja kuuma. Ikkunat ovat auki, ne ovat auki yötä päivää mutta nyt ei ole pienintäkään tuulen virettä. Imuri surisee, hikoilen niin, että selässäni kulkee pieniä vesinoroja. Hiukset liimautuvat kasvoihin, vaatteet kostuvat päälläni. 

Yläkerta on siivottu ja siirryn alakertaan. Ensin heitän maton ulos nurmikolle. Pyyhin pöytiä, imuroin. Siirryn keittiöön ja jatkan siivousta. 

Mies istuu terassilla näyttäen hyvin tyytyväiseltä ja lukee urheilu-uutisia netistä. 

Keittiö on siivottu. Koti on siivottu. Mies on syventyneenä lukemisiinsa mutta nostaa katseensa kun pyydän häntä puistelemaan maton. Hän hymyilee kysyvän näköisenä, muissa maailmoissa olleena.

Kysyy kuitenkin "Kaadanko sinulle lasin viiniä?"

"Hei, nyt, ihan totta, puistele matto tai joudut KÄPÄLÄMÄKEEN !!"

Mies hymyilee ja sanoo rauhallisesti: "sitten menen yläkertaan" ja hymy levenee kun hän päättää missä on hänen käpälämäkensä. 

Nyt kolmannessa kerroksessa, avoimella vintillä, on käpälämäki. 

Vanha kirjoituspöytä ja sänky on maalattu valkoiseksi, joka saa käpälämäen tuntumaan hiukkasen suomalaiselta kesämökiltä vaikka palmun kuivuneet alalehvät ulottuvat vintin päätyyn kuhisten kuivina ja Turkin kyyhkyset kurluttelevat sen lehvistöissä.

Miehellä on vielä toiveita. Vanha jääkaappi tulee siirtää vintille. Alakertaan tulee kyltti kavereille. Käpälämäki 3. krs. 

Alanya, kosteaa kuumuutta ja luvattu lämpimämpää

Kosteata kuumuutta ja luvattu lämpimämpää

Viikunat puissa ovat vielä aluillaan, vihreinä pyöreinä nykeröinä valmistuakseen muutamien viikkojen kuluessa. Alanyan banaanien paras aika on vasta tulossa. Pihamme greipit pyöristyvät lupaavasti ja ilahduttavat myöhemmin raikkaalla mehullaan.

Aamu alkaa pihamme uima-altaalla

Citykodin altaan vesi on jo aamusta lämmintä, suihku raikastaa, olo on rauhallinen, alueella ei ole muita.

Aamiaiseksi vuohen juustoa, meheviä auringon punaistamia tomaatteja, isoja makeita suippopaprikoita, litteää bazlama leipää, tummapaahtoista kahvia.

 Lattialaatat ovat yön jälkeen vielä viileät vaikka jäähdytys on jo yön jäljiltä suljettu. Terassille paistaa kuuma aurinko eikä aurinkovarjosta tai pienistä tuulen henkäyksistä ole hyötyä. Jokaisena aamuna voi todeta, on tulossa aurinkoinen, kuuma päivä, vain Ilman kosteus vaihtelee. 

Puolen päivän jälkeen aurinko kuumottaa jo korkealla, eikä paista enää parvekkeelle. Pieni valkoinen pöytäpuhallin surraa iloisesti. On rentouttavaa avata Donna Leonin dekkari ja siirtyä Venetsian korruptoituneeseen maailmaan ja tapaan hoitaa asioita. Lukemani saa vertailemaan Italiaa ja Kreikkaa ja hetkeksi ajatuksen karkaamaan Kreikan epätoivoiseen taloustilanteeseen ja eilisen illan äänestystulokseen. 

Alanyan kauppahalli, tuoreutta, palvelua, monipuolisuutta ja edullisesti

Alanyan kauppahalli on parasta mitä hyvää ruokaa arvostava tarvitsee. Tuoretta kalaa, meren herkkuja, jotka perataan asiakkaiden tarpeiden mukaan. Röykkiöittäin vihanneksia ja juureksia ja hedelmiä. Tuoretta lammasta, jonka myyjä-usta maustaa edessäsi, juuri jauhettua naudanlihaa, josta voi pyytää ustan tekemään kotiin paistettavaksi herkulliset lihapullat mausteilla. Niin yksinkertaista ja helppoa.

Ilta tummenee, moskeijasta kaikuu rukouskutsu, kaukaisten aikojen viesti.

Keittiössä tuoksuu raikas Kalamare ( mustekala ) poristen vedessä, johon on lisätty punaviinietikkaa. Tarjoilen sen valkosipuli punaviinietikkakastikkeessa niin kuin olemme tottuneet sitä syömään Kreikassa.

Jääkaapissa on huomiseksi valmistumassa valkolihaista Levrek kalaa ( meriahven ) sitrus/oliiviöljyliemessä. Alanya tarjoaa herkkuja, joihin kannattaa tutustua ja nauttia silloin kun ei tarvitse asua hotellissa.

Niin samanlaista, niin erilaista

Vesikanaalissa virtaa raikas vuoriston vesi. Kasteluvesi pulppuaa kolmesta letkusta pihaan. Kuiva maa imee ahnaasti veden ja juuri leikattu nurmikko näyttää kasvavan. Pihan vaaleanpunaiset Oleanderit ja oranssinkeltaiset Kannat kukkivat vesikanaalin reunustalla ja antavat suojan tieltä. On tulossa lämmin päivä, aamusta jo 28 astetta.

Mithat usta pysäköi vanhan Opel Astran tielle kanaalin viereen. Astelee verkkain askelin portista pihalle ja kävelee suoraan terassin takaosaan olohuoneen ovelle. Ruskettuneet kasvot ja silmien katse on väsyneen oloinen kun hän hymyilee ja toivottaa hyvää huomenta. Hän on syönyt aamiaisen ennen auringon nousua ja nukahtanut neljän maissa. On kuukauden mittainen paaston aika (Ramadan).

Mithat usta on saanut olohuoneen laatoituksen puoleen väliin kun perjantaipäivän rukouskutsu kaikuu moskeijasta. Hän keskeyttää työn, käynnistää Opelin ja ajaa moskeijalle, jonne jo moni kyläläinen ja ohiajava on parkkeerannut autonsa. Puolentoista tunnin jälkeen hän nuijii olohuoneen laattoja lattiaan. 

Hän ei syö, hän ei juo, eikä polta tupakkaa päivän aikana. Aurinko paistaa jo viistosti terassille kun Mithat usta saa työnsä tehtyä, huomiselle jää saumaus ja jalkalistojen asentaminen. Aurinko laskee klo 20:20 ja sitä ennen hän ehtii ottaa kotona pienet torkut ja aloittaa ruokailun klo 20:30.

Suomesta Portugaliin, eläkeläisen veroparatiisiin?

"

Suomella on yli 70 maan kanssa verotusta koskeva sopimus. Tavallisesti näissä sopimuksissa on sovittu, että Suomesta maksettava eläke verotetaan Suomessa.

Espanjan ja Portugalin kanssa Suomella on poikkeava sopimus, jolloin tietyillä edellytyksillä Suomi ei verota yksityissektorin eläkkeitä.

Suomen kansalainen ja kolmen vuoden sääntö

Muuttaessaan ulkomaille Suomen kansalainen on yleensä Suomessa yleisesti verovelvollinen muuttovuoden ja kolmen seuraavan vuoden ajan. ( Suomi verottaa siis eläkkeen normaalisti ) Yleinen verovelvollisuus voi muuttua tänä aikana rajoitetusti verovelvolliseksi ( jolloin asuinvaltiolle siirtyy oikeus verottaa Suomesta saatavat tulot ) vain, jos sitä vaatii ja pystyy osoittamaan, ettei ole verovuoden aikana enää olennaisia siteitä Suomeen. 

Tilapäinen oleskelu ulkomailla

Jos tarkoitus on asua ulkomailla enintään 2-3 vuotta ja palata sen jälkeen Suomeen silloin pidetään yleensä tämän ajan yleisesti verovelvollisena Suomessa. ( Suomi verottaa siis eläkkeen normaalisesti )

Vaikka varsinainen asunto ja koti ei enää olisikaan Suomessa, olennaiset siteet ovat edelleen Suomessa, koska asettuminen toiseen maahan ei ole pysyvää.

Asettuminen ulkomaille pysyvästi

Olennaisia siteitä Suomeen joudutaan arvioimaan tarkemmin, jos ilmoittaa ulkomaille muuton olevan pysyvä. Asiaa arvioidaan kussakin tapauksessa erikseen ja kokonaistilanne ratkaisee. Yleensä kuitenkin katsotaan, että olennaiset siteet ovat kolmen ensimmäisen vuoden aikana olemassa, jos yksikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

- Suomeen jää puoliso tai asunto

- Suomeen jää muu kiinteistö kuin kesähuvila

- Kuuluminen edelleen Suomen sosiaaliturvaan

- Harjoittaminen liiketoimintaa Suomessa

- Työskenteleminen Suomessa

Pelkkää kesähuvilaa ei katsota olennaiseksi siteeksi, jos on sen lisäksi Suomesta vain eläketuloa.

Tilanne on toinen, jos Suomeen jää myös esimerkiksi vuokralle annettu osakehuoneisto.

Jne.....

Mietittävää ja selvitettävää on paljon silloin kun harkitsee ulkomaille muuttoa pysyvästi tai tilapäisesti. Keskustelu on mielestäni ollut hyvin yksipuolista pyörien vain siinä, että eläkkeestä ei tarvitse maksaa veroja muuttaessa Portugaliin ja syynä se, että Portugali on hyväksynyt lain olla verottamatta ulkomaalaisten eläkkeitä tietyn ajan ja tietyillä ehdoilla. 

Kulttuuri, ihmiset, terveydenhoito, matkustajavakuutus, vieras kieli, Suomen sosiaaliturva jne., miten nämä toimivat muuton jälkeen.

Olen tottunut elämässä siihen, että saadakseen uutta, täytyy useimmiten luopua vanhasta ja, että se silti kannattaa.

Haaveita kannattaa toteuttaa, riskejä ottaa mutta harkitusti!

Eila

Nyt 8.1.2015 on Çamyuvassa kylmä

Tuuli puhaltaa pohjoisesta, tyyntyy hetkeksi ottaakseen vauhtia ja puhaltaa jälleen ryöpyttäen joka nurkan, kierittäen joka irtonaisen kuivan oksan ja lehden. Se rymistää korkealla palmujen latvoissa ja pudottelee appelsiinejä maahan. Aurinko paistaa täydeltä terältään ja Tahtalidağvuoren huippu loistaa valkoisena lumesta sinistä taivasta vasten. Jos löytäisi tuulelta suojan olisi lämmintä.

Yön lämpö putosi + 3 ja aamulla oli +9. 

Juuri kun muurari Mithat koputtelee aamulla yhdeksän maissa ulko-ovea sähköt katkeavat. Samalla loppuu lämmitys, lämmin vesi, nettiyhteys,  jäljelle jää vain kaasulla toimiva liesi. 

Karin hakiessa aamun leivän istuu kauppias Ramazan jo pimeässä ilman sähköä  kaupan pikkupöydän takana. Myöhemmin seinänaapuri kyselee onko meillä sähköä ja Kari kyselee onko tien toisella puolella sähköä. Ei ole.

Laitan suomalaisen hernekeiton porisemaan kaasuliedelle ja samalla toiseen kattilaan vettä kiehumaan ja haudutan teetä muurari Mithanille, joka muuraa seinää parvekkeella.

Kauppaan tulee sähkö ja Kari soittaa kunnan päivystykseen mutta numero on kaiken aikaa varattu.

Kello lähentelee viittä, aurinko laskee vuorten taa,  tuuli ujeltaa ja palmujen kuivien lehvistöjen kohina jatkuu, ei ole sähköä.

Tuntuu kuin olisi avannut oven lokakuiseen suomalaiseen kesämökkiin elokuisten lämpimien viikkojen jälkeen.

Lämmitämme hernekeiton kuumaksi. Pakkaamme mukaan hernekeittokattilan, kynttilöitä, lämmintä juotavaa, vodkasnapsit, tummaa leipää  ja suuntaamme tien toiselle puolelle kohden Uwen ja Serapin kotia, jossa ei ole sähköä eikä mikään toimi kaasulla.

Avaamme naapurin portin ja samalla pihalle syttyvät pihavalot. Selkämme takaa loistavat myös kotipihamme portinpielessä Limoviikunaan laittamamme koristevalot.