keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Citykodin kattoterassilta

Nuori hymyilevä mies astuu sisälle kantaen olallaan 20 litran vesipulloa roikottaen toisessa kädessään  pientä kaasukeitintä, jonka 2 kilon kaasupullo on koristeltu sinisin ja punaisin kukin. Mies tietää mennä suoraan makuuhuoneen oven taakse asentamaan uuden vesipullon automaattiin ja vie mennessään tyhjän. 

Pitkään suunniteltu kalan valmistus ulkosalla alkaa olla valmis, hamsit ja maissijauho, sitruunat, rukola, kevätsipulit, retiisit, valkoviini ja kaasukeitin.

Iltapäivän aurinko laskeutuu rakennusten taakse jo varhain viilentäen ilman ja jättäen pihamme varjoon.
Nousemme Citykodin 5 kerrokseen kattoterasiile, jossa aurinko paistaa täysillään ja pieni tuulenvire käy silloin tällöin.
Kaupunkiympäristö kattojen yllä näyttäytyy aivan erilaiselle, eri maailmalle. Vuorten rinteet, talot kuin pengerviljelmät rinteillä vesisäiliöineen, moskeijan minareetit. 

Hamsit tirisevät pannulla niin kuin ruoka valmistuu torimyyjien myyntikojujen vierellä lounasaikaan. Ruokamme on katettu pienelle pöydälle, punaiselle Marimekon liinalle, kolmelle nälkäiselle. 

Aurinko laskeutuu, kuuluu moskeijan rukouskutsu viestien satojen vuosien historiaa.  Vuoren rinteille ovat syttyneet tievalot ja koti-ikkunat tuikkivat valojaan. Piipuista tupruaa savua ja se tuttu tuoksu tulvahtaa.
Istumme vielä hetken ja vielä tovin, kunnes joulukuun kylmyys ajaa meidät kotiin.



Eila

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti