keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Arjen elämää

Portista käännyn oikealle, pienelle kadun pätkälle, jota reunustaa Oleander pensaat. Ehdin huomata kadun roskat ja karkuun juoksevan kirjavan kissan kääntyessäni jo vasemmalle. Pieni kadunreunaan rakennettu "Alanyan kaupungin kansan leipäkauppa" ( Halk Ekmek Satis Bufesi ) myy vaaleaa vehnäleipää ( 0,20€/kpl ), jota joka aamu haemme aamiaispöytään.
Heti sen takana on lihakauppa, josta saan tuoretta lammasta ja naudanlihaa sellaisina paloina kuin haluan sekä pulskia kokonaisia broilereita, rintaleikkeitä, siipipaloja, sisäelimiä.

Samalla puolella katua on EL-SAN ( käsi-työ ) tekstiilikauppa, joka on juuri muuttanut uusiin tiloihin vastapuolelta katua. Liikkeen huomaa helposti isosta kyltistä ja kadulle tuoduista verhomalleista. Elsaksi kutsumamme nainen on iäkkäänpuoleinen ompelija, joka ompelee ikkunaverhomme. Liikkeen palveluun kuuluu kotona verhojen mittaus ja asennus. Samalla kun nuori mies tulee tikkaiden ja porakoneen kanssa kotiin hän asentaa myös tarvittavat verhotangot.


Kävelen leipäkaupan kohdalta oikealle ja ihastelen Hortensijoita, jotka kukkivat  valkoisina, sinisinä ja tumman punaisina. Laiha mies tulee kukkakaupasta ulos. Ostaisin kukan, mutta olen niin vähän aikaa paikalla. Mies lupaa, että hän  hoitaa kukkaani  poissaollessani. Ostan kukan sopimuksella, että vien sen lähtiessäni hänelle ja haen kotiin kun tulen seuraavalla kerralla. Tumman punainen Hortensiani on nyt kukkakaupassa hoidossa. 

Astun  Sirin kirjakauppaan ( Sirin kirtasiye ), jonka ikkunoita peittävät eriväriset pallot ja ylempänä roikkuvat reput. Tilaa asiakkaille pienen tiskin edessä on vähän sillä kaiken täyttävät erilaiset tavarat pöydällä, hyllyillä ja lattialla. Seison hetken vain katsellen erottaakseni tavaroita ja tiskin takana seisovan jo harmaantuneen pienehkön miehen, joka toivottaa tervetulleeksi kauppaan. Kaikki tarvitsemani löytyvät, sakset ja kumilenkkejä.

Caglayan, pienessä ruokakaupassa kadun kulmassa käyn päivittäin. Poimin lattialle pinotuista kennoista tuoreita maalaismunia, koreista tummanpuhuvia munakoisoja, punaisia paprikoita, mietoja vihreitä Turkinpippureita. Kaapista etsin pienen purkin marinoituja mustia oliiveja, joita en ole muualta löytänyt.Ostan vielä kilon herkullisen näköisiä isoja mansikoita, kevään ensimmäisiä, joihin kotona ripautan sokeria ja pirskautan vielä päälle Cointreau likööriä. Tästä kaupasta löydän myös mieleistäni valkoviiniä, jota ei ole helppo löytää.
Kassalla kauppias hinnoitellessaan pakkaa samalla ostokseni pieniin mustiin muovikasseihin ja työntää lopuksi kassit kahden isomman sisälle.
Tällä kadulla on kaikkea tavallista mitä tarvitsen, edullista, tuoretta, palvelua, ystävällisyyttä. Kukaan ei kysy mistä olen kotoisin, kukaan ei tyrkytä. Olen hyvin onnellinen kuljeskellessani täällä. 

  
 Eila   




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti