Maltan luumupuut, joissa luumut alkavat jo kellertää ja valkoisenaan kukkiva appelsiinipuu yltävät juuri toisen kerroksen parvekkeellemme, jossa istun. Taivas on harmaa ja keväinen sade juuri loppunut. Kello on 16:35, lähimmästä moskeijasta kaikuu rukouskutsu ja kuin stereona taustalta kuuluu hiljempänä sama. Nyt kun vastapäisen kerrostalon edessä olevat viikunapuut eivät ole vielä saaneet lehtiään niin turkkilais perheiden väriltään haalistunut ja kuin kissan raapima talo näkyy hyvin. Parvekkeen täyttävät tavarat näyttävät siltä kuin ne olisivat olleet siellä jo vuosia; muovisaaveja, vanhoja huonekaluja, kuivahtaneita kukkia muovisissa maalipurkeissa ja isoissa metallisissa öljykanistereissa, Singeri, ongenvapa ja unohtuneita naruja, joissa ei koskaan riiputeta mitään. Vain vasemman puoleisen alakerran parvekkeen eteen on vedetty keltavalkoinen markiisikankainen verho.
Tielle aitamme viereen on rakennettu 30 metriä pitkä, yhden ajokaistan levyinen teltta. Valkoisissa muovituoleissa istuu miehiä juoden teetä. Teekeittimet höyryävät talon reunustalla. Nuoret miehet täyttävät teelaseja. Surullinen miesten laulu kuuluu pitkin päivää. Teltassa miehet surevat ja muistelevat vainajaa. Naiset istuvat sisällä. On hautajaiset. Sukulaisia, ystäviä sekä virallisia vieraita saapuu hiljalleen autoilla ja kävellen. Tilaisuus kestää viikon.
Huhtikuinen sää on vaihteleva. Kleopatrarannan auringonottotuolit joihin on valmiiksi laitettu kirkkaan siniset tyynyt odottavat lomailijoita. Hotellit tekevät viimeisiä korjauksia ja asettelevat uima-altaiden äärelle aurinkotuolejaan.
On puiden kukinnan aika. Rantapuistikossa kukkivat keltaisenaan Mimosat taustanaan siellä täällä vaaleansinisinä alas ryöppyävät Akaasioiden kukinnot.
Heti rantatielle astuessa tulvahtaa valkoisenaan kukkivien sitruspuiden makea tuoksu ja korkealla tuulessa kahisevat palmujen lehvistöt.
Eila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti