On bayramın (juhlapyhien) ensımmäinen päivä. Takana on kuukauden mittainen paastoaika.Tämän vuoksi Çamyuvan rantabaarissa on turkkilaisia normaalia enemmän.
Meri lainehtii tumman sinisenä, yllä vaaleansininen taivas, pilviä ei missään. Uiminen vilvoittaa ja lököily aurinkotuolilla varjon alla rentouttaa. Kuulen vain meren kohinan kun pienet laineet lyövät loivalle rantapenkereelle.
Baarin rottinkisia pöytäryhmiä varjostavat Mulperipuut ja valkoiset isot Coca-Cola -ja Efespilsen aurinkovarjot. Istumme pöytään. Kari nyökyttää ja tarjoilija tietää tuoda pullon kylmää Efespilseniä ja kaksi lasia.
Tarjoilijat Uğurcan ja Emre opıskelevat Ankaran yliopistossa taloutta ja ovat kesätöissä baarissa. Yaçar on paikallisia poikia kuten omistaja Cemal. Ei tarvita paljoa, mutta kaikki eivät onnistu luomaan tällaista vapaata, leppoista tunnelmaa kuin täällä. Tänne tullessa on aina pyhäpäivän viipyilevä olo.
Taustalla soi rento musiikki. On vapaata hiekkarantaa, surffaajia, veneen vetämiä laskuvarjoja, pieniä paatteja, hitaasti lipuvia Gullit laivoja ja taustalla Taurus vuoristo. Lasi kylmää olutta ja hienoinen lämmin tuulen henkäys.
Eila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti