Dennis on aloittanut innokkaana saksalaisen koulun jo alle kuusivuotiaana läpäistyään testin, että pystyy seuraamaan oppitunteja. Hän istuu pöydän ääressä pienessä kodikkaassa huoneessaan Istanbulin Leventin kaupungin osassa. Hän on saanut suomalaiselta ystäväperheeltä tietoa Suomen Korvatunturin Joulupukista ja kirjoittaa kirjettä pukille. Kirjeestä ei tule pitkää toivomuslistaa Denniksen arvellessa matkan olevan pitkän ja pukin kiireisen. Siitä on ystävä myös huomauttanut. Loppuun hän lisää muutaman kysymyksen ja kyselee miten ihmeessä pukki ehtii joka paikkaan poronsa kanssa.
Kuluu vain pari viikkoa kun posti on jättänyt oven eteen terassin laatoille isokokoisen kirjeen Suomesta.
Joulupukki on vastannut Denniksen ihmeeksi ja suureksi iloksi.
Tästä eteenpäin kahtena vuotena aina ensimmäisten lumihiutaleitten leijaillessa maahan hän kirjoittaa Joulupukille Korvatunturille ja Joulupukki vastaa.
On kulunut näistä ajoista kolmekymmentä vuotta ja Dennis viettää Joulua Çamyuvassa vanhempiensa kodissa kun appelsiinipuiden takaa vilahtaa punaista ja terassille astelee valkopartainen ja punatakkinen hitaasti selkä köyryssä kävelevä Joulupukki.
Pukki koputtaa ovea ja jännitys näkyy sisällä olevien kasvoilta. Denniksen kasvoille leviää leveä hymy ja kuuluu hyrisevää naurua. Pukki muistaa Denniksen kirjeet ja toiveet. Vuosien jälkeen ensimmäinen tapaaminen on iloinen.
Dennis ihmettelee jälleen miten pukki ehtii joka paikkaan. Pukki kertoilee kiireistään ja porostaan. Selviää, että pukin poro on kytkettynä lumihuippuiselle Tahtalidağ vuoren rinteelle jonne pukki tekee lähtöä pikkuhiljaa laulun saattelemana.
Sitten pukista näkyy enää pikkaisen punaista Çamyuvan katuvalojen alla hänen kiirehtiessään poronsa luokse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti