Kuulen naapureiden tutut äänet astellessani alakertaan. Terassille tullessani Faruk huikkaa huomenen ja samalla huomaan Serapin ja Uwen menneen jo aamu-uinnille.
Seinänaapurista tulvahtaa friteeratun juustopiirakan tuoksu.
Taivas on kirkkaan sininen Tahtalidağ vuoren yllä. Vuoren harmaan kalju huippu, jota ei ole viikkoon näkynyt kostean ilman vuoksi siintelee nyt auringongossa. Eilisen ukkosen jyrähtelyn jälkeen ilma on muuttunut kuivemmaksi ja tuulee. Sää lämpenee. Tuulee niin, että Kaskaitten siritys sekoittuu kuivien palmun lehvien kohinaan.
Naapurin Ali on tullut Norjasta ja laajentaa terassejaan. Ali haluaa aina vain isompaa, keittiötä, terassia.
Ali myöntää itsekin tämän olevan sitä turkkilaista viisautta tarkastelllessaan tuloksia.
Iltaisin kunnalla päivän töitä tehneet miehet tulevat Alille töihin ja jatkavat aina yö myöhään urakalla töitä.
Odotamme hänen rakentavan kauniin aidan pihansa ympärille. Ali kurtistaa kulmiaan, ei vielä ole aidan vuoro.
Alia vastapäätä tien toiselle puolelle olevaan kotiinsa ovat tulleet Tanskasta turkkilainen opettajapariskunta Sonay ja Faruk sekä heidän tyttärensä Ceren. Hekin tekevät isoa remonttia ja uusivat keittiön, kylpyhuoneen ja kaakeloivat olohuoneen lattian. Ceren nukkuu yönsä kotimme alakerrassa remontin takia ja viimeistään siinä vaiheessa kun keitän aamiaisen jälkeen tummapaahtoista Presidentti kahvia istuu Sonay terassillamme poltellen tupakkaa, odotellen kahvin valumista ja kertoillen edellisen päivän kuulumiset.
Eila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti